Suomen Vientipankki

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomen Vientipankki Osakeyhtiö (nimi vuoteen 1923 Paloheimo ja kumpp. Pankki Oy) oli suomalainen vuonna 1919 perustettu liikepankki joka teki konkurssin 1931. Pankin perustajiin kuuluivat K. A. Paloheimo, Arvi Henrik Paloheimo, Jaakko Yrjö-Koskinen, Aarno Yrjö-Koskinen, Paavo Paloheimo, Toivo T. Kaila ja S. J. Pentti.[1][2]

Vientipankki perustettiin alun perin hankkimaan ulkomailta luottoja Paloheimon veljesten liiketoimia varten. Vuoden 1923 nimenmuutoksen jälkeen pankki ryhtyi harjoittamaan myös talletuspankkitoimintaa mutta sen siteet Paloheimon sukuun säilyivät edelleen. Pankki oli jo 1920-luvulla vaikeuksissa kun suuri osa sen varoista oli sidottuna Paloheimon suvun yrityksille annettuihin jäädytettyihin lainoihin. Pankki hankki 1920-luvun lopulla talletuksia hyvin korkeilla jopa 12-14% koroilla. Pankki joutui sitten 1930-luvun laman alkaessa suuriin vaikeuksiin ja lopulta pankki suljettiin heinäkuun lopulla 1931 ja se asetettiin konkurssiin.[3]

Vientipankin konkurssin seurauksena pankin taustavoimiin kuulunut K. A. Paloheimo menetti suurimman osan omaisuudestaan. Pankkia johtanut K. A. Paloheimon poika Arvi Henrik Paloheimo (1888-1940) tuomittiin pankkimääräysten rikkomisesta 8 kuukauden vankeusrangaistukseen mutta presidentti P. E. Svinhufvud armahti hänet. Konkurssi johti myös pankkilainsäädännön kiristymiseen vuoden 1933 pankkilain myötä niin että Kansallis-Osake-Pankin silloinen pääjohtaja J. K. Paasikivi kirjoitti päiväkirjassaan : "Vientipankki ("roskapankki") on aikaansaanut paljon pahaa. Se on suurelta osin vaikuttanut uuden pankkilain laatimiseen ja sitä käytetään pelotteena tallettajiin, jotka siinä menettivät suuren osan talletuksistaan".[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]