Paavo Paloheimo

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Paavo Werner Paloheimo (vuoteen 1906 Brander, 24. maaliskuuta 1868 Loppi7. toukokuuta 1921 Helsinki[1]) oli suomalainen teollisuusmies ja Kainuun metsäteollisuuden perustajia.

Paloheimon vanhemmat olivat kirkkoherra Henrik Erland Brander ja Lovisa Wilhelmina Fredriksson. Hänen veljiään olivat H. G. ja K. A. Paloheimo. Hän valmistui ylioppilaaksi 1887, suoritti oikeustieteen tutkinnon 1892 ja sai varatuomarin arvon 1895.

Paloheimo toimi aluksi senaatin ylimääräisenä kopistina 1895–1897 ja perusti sen jälkeen oman lakiasiantoimiston Tampereelle 1897. Tampereella Paloheimo tutustui tamperelaiseen liikemieheen Kalle Välimaahan, joka suunnitteli hiomon ja pahvitehtaan rakentamista Kajaanin Ämmäkosken vesivoiman varaan. Rakennushanketta varten Välimaa, hänen yhtiökumppaninsa toimitusjohtaja Gösta Serlachius sekä tamperelainen pankinjohtaja Albert Snellman olivat ostaneet koskiosuuksia ja maatiloja Oulujoen varrelta. Tehdashanke oli kuitenkin pysähtynyt Kajaanin koskien vesiosuuksista käytyyn riitaan, jonka oikeuskäsittely oli kesken. Välimaa aikoi silti perustaa Kajaaniin höyrysahan, mutta hänen yhtiökumppaninsa vetäytyivät hankkeesta.

Paloheimo tuli mukaan hankkeeseen ensin juristina, mutta pian hän innostui Kainuun tarjoamista mahdollisuuksista ja sai mukaan myös veljensä H. G. Paloheimon ja K. A. Paloheimon. Uusi yritys Kajaanin Puutavara Oy perustettiin helmikuussa 1907. Paloheimoilla oli siinä 48 prosentin osuus. Yhtiön rakennuttama Tihisenniemen saha käynnistyi samana vuonna. Yhtiön pääkonttori oli aluksi Tampereella mutta siirtyi pian Kajaaniin, jonne Paavo Paloheimo itsekin muutti.

Ämmäkosken koskiriita ratkesi 1911, ja yhtiö saattoi nyt rakentaa voimalaitoksen koskeen. Voimalaitos mahdollisti puuhiomon ja paperitehtaan rakentamisen, mutta ne saatiin käyntiin vasta 1919 sodan aiheuttamien viivästysten jälkeen. Samanaikaisesti Kajaanin Puutavara Oy hankki myös metsäalueita Kainuusta niin, että vuonna 1917 sillä oli maata 35 000 hehtaaria. Paavo Paloheimo ei kauan ehtinyt johtaa yhtiötä, sillä hän kuoli sydänkohtaukseen keväällä 1921.

Paloheimon Kajaanin tuotanto käsitti myös taistelukaasun tuottamisen Venäjälle tsaarin armeijalle. Kajaanin suurimpana porvarina Paloheimo oli poliittisesti vallan eri linjoilla kuin itsenäisyysaktivistit, etunenässä Kajaanin punaisten päälliköiden "sijaissurmia" suunnitellut kirkkoherra Johannes Väyrynen eli niin sanottu "Musta-Jussi".[2]

Paloheimoa kutsuttiin Kajaanissa myös nimellä "pikkujumala", koska hänen vastuullaan oli lähes kaiken tuottavan teollisen toiminnan johto.[2]

Kajaanin Puutavara Oy siirtyi 1922 Ab Uleå Oy:n omistukseen. Yhtiön nimeksi tuli sittemmin Kajaani Oy, joka fuusioitiin Yhtyneet Paperitehtaat-konserniin vuonna 1989.

Paavo Paloheimon poika oli psykiatri Martti Paloheimo (1913-2002).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Veli-Matti Autio. Ylioppilasmatrikkeli, Helsinki.fi
  2. a b Heikki Rönty ja Asmo Raimoaho: Timo Pekkonen sai vasta aikuisena tietää, että häneltä salattiin oikea ukki – häpeä kasvoi teloituksesta, jossa ukin olisi pitänyt kuolla (Riikka Nikkarisen johtama Teemu Keskisarjan haastattelu 2011) (Artikkeli sisältää linkin haastatteluun) YLE Kainuu. 12.8.2018. Viitattu 20.8.2018.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Keskisarja, Teemu: Afäärifennomaanit: Paloheimo-veljekset suurliikemiehinä ja yhteiskunnallisina vaikuttajina. WSOY, 2006. ISBN 951-0-31842-6.
  • Paavilainen, Marko: Eversti : upseeri ja teollisuusmies Olli Paloheimo. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-31843-4.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]