Sun kätes, Herra, voimakkaan

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Sun kätes, Herra, voimakkaan (ruots. Bevara, Gud, vårt fosterland) on Johan Ludvig Runebergin tekstiin perustuva suomalainen isänmaallinen virsi, joka tunnetaan Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa.

Runeberg kirjoitti sanat vuonna 1855 osana laajaa ehdotustaan Suomen uudeksi ruotsinkieliseksi virsikirjaksi.[1] Ensimmäinen suomennos julkaistiin jo vuonna 1857 Lasten Suometar -nimisessä julkaisussa. Nykyiset suomenkieliset sanat laati Väinö Havas vuonna 1938 ja ne otettiin samana vuonna suomenkieliseen virsikirjaan. Nykyisessä virsikirjassa se on virsi nro 577.[1][2] Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ruotsinkielisessä virskirjassa virren numero on 546.[3]

Virrellä on eri sävelet suomen- ja ruotsinkielisissä virsikirjoissa. Suomeksi käytettävä sävelmä on peräisin keskiajalta ja se tunnetaan jo eräästä vuodelta 1480 olevasta saksalais-böömiläisestä käsikirjoituksesta. Suomessa se esiintyy Kangasalan koraalikirjassa vuodelta 1624 ja ensi kerran painettuna vuoden 1702 virsikokoelmassa Yxi Tarpelinen Nuotti-Kirja virren ”Christuksen piinaa muistakaam” yhteydessä.[4] Samalla sävelellä lauletaan myös virsi 79 (Oi Jeesus, lähde autuuden) ja virsi 601 (Maailmaa, Herra, armahda).[2] Ruotsinkielisen virsikirjan sävelmä on saksalaisen Johann Crügerin sävellys vuodelta 1640. Samalla sävelellä lauletaan Suomen ruotsinkielisen virsikirjan virret 11 (När vintermörkret kring oss står), 89 (Nu kommen är vår påskafröjd), 372 (När stormen ryter vilt på hav) ja 538 (Din klara sol o Fader vår).[3]

Runebergin virsi tunnetaan myös Ruotsissa ja Norjassa. Ruotsin kirkon vuoden 1986 virsikirjassa se on virtenä nro 593 ”Bevara Gud vårt fosterland”, suomenkielisenä ”Kätesi, Herra, voimakkaan, suo olla turva synnyinmaan”, Pekka Kivekkään 1999 uudelleen kääntämänä. Ruotsissa virsi on kuusisäkeistöinen, siinä ovat Suomen virsikirjan säkeistöt 1-4, 6 ja 5. Sävelmä on saksalainen melodia, mahdollisesti Johann Balthasar Königin säveltämä, vuodelta 1738. Samaa sävelmää käytetään kahteen muuhun virteen.[5] Norjan kirkon virsikirjassa vuodelta 2013 se on virsi nro 754 ("Du, Herre, som er sterk og stor")[6] ja lauletaan Edvard Griegin säveltämällä sävelellä.[1]

Isänmaan virsi ja Maamme-laulu liittyvät Runebergin runoudessa vahvasti toisiinsa, vaikka Suomen kansallislaulusta puuttuu hengellinen ulottuvuus. Maamme-laulun avaussäkeitä "Ei laaksoa, ei kukkulaa / ei vettä, rantaa rakkaampaa / kuin kotimaa tää pohjoinen / maa kallis isien" vastaavat virren kolmannen säkeistön sanat "On isät täällä taistelleet / ja uskoneet ja toivoneet". Silmiinpistävin yhtäläisyys molemmissa runoissa on kuva kukaksi aukeavasta nupusta. Maamme-laulu ennustaa tulevaa: "Sun kukoistukses kuorestaan / kerrankin puhkeaa", suomalaisten rakkaus saa isänmaan toivon ja riemun nousemaan loistossaan. Virsi taas kuvaa nykytilannetta menneisyyden taustaa vasten: "Sä autoit valoon tämän maan / kuin kedon kukan ummustaan".[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Isänmaan virsi sun kätes herra voimakkaan (Arkistoitu – Internet Archive) Kysy.fi 6.11.2008. Viitattu 23.11.2015.
  2. a b 577 Sun kätes, Herra, voimakkaan Virsikirja. Viitattu 14.05.2020.
  3. a b 546 Bevara Gud vårt fosterland (Arkistoitu – Internet Archive) (ruotsiksi) Psalmbok. Viitattu 23.11.2015.
  4. Taustakuvaus virrestä 79 Oi Jeesus, lähde autuuden Virsikirja. Viitattu 23.11.2015.
  5. Ruotsin kirkon virsikirja, s. 937. Verbum Förlag AB, 2003.
  6. Norsk salmebok 2013, s. 876. Eide forlag, 2013. (norjaksi)
  7. Tauno Väinölä: Virsikirjamme virret, s. 592. Helsinki: Kirjapaja, 2008.