Sun kätes, Herra, voimakkaan

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Sun kätes, Herra, voimakkaan (ruots. Bevara, Gud, vårt fosterland) on Johan Ludvig Runebergin tekstiin perustuva suomalainen isänmaallinen virsi, joka tunnetaan Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa.

Runeberg kirjoitti sanat vuonna 1855 osana laajaa ehdotustaan Suomen uudeksi ruotsinkieliseksi virsikirjaksi.[1] Ensimmäinen suomennos julkaistiin jo vuonna 1857 Lasten Suometar -nimisessä julkaisussa. Nykyiset suomenkieliset sanat laati Väinö Havas vuonna 1938 ja ne otettiin samana vuonna suomenkieliseen virsikirjaan. Nykyisessä virsikirjassa se on virsi nro 577.[1][2] Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ruotsinkielisessä virskirjassa virren numero on 546.[3]

Virttä lauletaan eri sävelillä kielestä riippuen. Suomeksi käytettävä sävelmä on peräisin keskiajalta ja se tunnetaan jo eräästä vuodelta 1480 olevasta saksalais-böömiläisestä käsikirjoituksesta. Suomessa se esiintyy Kangasalan koraalikirjassa vuodelta 1624 ja ensi kerran painettuna vuoden 1702 virsikokoelmassa Yxi Tarpelinen Nuotti-Kirja virren ”Christuksen piinaa muistakaam” yhteydessä.[4] Samalla sävelellä lauletaan myös virsi 79 (Oi Jeesus, lähde autuuden) ja virsi 601 (Maailmaa, Herra, armahda).[2] Ruotsiksi käytettävä sävelmä on saksalaisen Johann Crügerin sävellys vuodelta 1640. Samalla sävelellä lauletaan ruotsinkielisen virsikirjan virret 11 (När vintermörkret kring oss står), 89 (Nu kommen är vår påskafröjd), 372 (När stormen ryter vilt på hav) ja 538 (Din klara sol o Fader vår).[3] Runebergin virsi tunnetaan myös Ruotsissa ja Norjassa. Ruotsin kirkon vuoden 1986 virsikirjassa se on virtenä nro 593. Norjan kirkon virsikirjassa se on virsi nro 736 ja lauletaan Edvard Griegin säveltämällä sävelellä.[1]

Isänmaan virsi ja Maamme-laulu liittyvät Runebergin runoudessa vahvasti toisiinsa, vaikka Suomen kansallislaulusta puuttuu hengellinen ulottuvuus. Maamme-laulun avaussäkeitä "Ei laaksoa, ei kukkulaa / ei vettä, rantaa rakkaampaa / kuin kotimaa tää pohjoinen / maa kallis isien" vastaavat virren kolmannen säkeistön sanat "On isät täällä taistelleet / ja uskoneet ja toivoneet". Silmiinpistävin yhtäläisyys molemmissa runoissa on kuva kukaksi aukeavasta nupusta. Maamme-laulu ennustaa tulevaa: "Sun kukoistukses kuorestaan / kerrankin puhkeaa", suomalaisten rakkaus saa isänmaan toivon ja riemun nousemaan loistossaan. Virsi taas kuvaa nykytilannetta menneisyyden taustaa vasten: "Sä autoit valoon tämän maan / kuin kedon kukan ummustaan".[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Isänmaan virsi sun kätes herra voimakkaan Kysy.fi 6.11.2008. Viitattu 23.11.2015.
  2. a b 577 Sun kätes, Herra, voimakkaan Virsikirja. Viitattu 23.11.2015.
  3. a b 546 Bevara Gud vårt fosterland (ruotsiksi) Psalmbok. Viitattu 23.11.2015.
  4. Taustakuvaus virrestä 79 Oi Jeesus, lähde autuuden Virsikirja. Viitattu 23.11.2015.
  5. Tauno Väinölä: Virsikirjamme virret, s. 592. Helsinki: Kirjapaja, 2008.