Sukapäät
| Sukapäät | |
|---|---|
_clean,_no-description.jpg) Otasukapää (Cynosurus cristatus) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
| Lahko: | Poales |
| Heimo: | Heinäkasvit Poaceae |
| Suku: |
Sukapäät Cynosurus L. |
| Katso myös | |
Sukapäät (Cynosurus) on heinäkasvien (Poaceae) heimoon kuuluva kasvisuku. Sukuun luetaan kuuluvaksi yhdeksän lajia, joiden lisäksi yhdeksän muun sukuun kuvatun lajin taksonominen asema on toistaiseksi epäselvä[1]. Sukapäät eroavat muista heinäsuvuista omanlaisensa kukinnon myötä[2].
Sukapäät ovat monivuotisia sekä matalakasvuisia heiniä, joilla on lyhyt ja paksu juurakko. Sukapäät kasvavat löyhinä mättäinä, ja niiden varret ovat kasvutavaltaan pystyjä. Lehdet ovat tasaisia sekä kapeita ja lehtitupet ovat avoimia. Kieleke on lyhyt ja kalvomainen. Sukapäiden kukinto on tähkää muistuttava, hyvin tiivis röyhy, jonka haarat ovat lyhyitä. Kussakin röyhyn haarassa on yksi tai useampia tähkylöitä, jolloin kunkin lisääntymiskykyisen tähkylän ympärillä on yksi marto tähkylä. Marroissa tähkylöissä on kampamaisesti järjestäytyneitä teräväkärkisiä suomuja. Lisääntymiskykyisissä tähkylöissä on kahdesta viiteen kaksineuvoista kukkaa. Tähkylöiden kaleet ovat keskenään yhtä suuria, yksisuonisia ja naskalikärkisiä. Ulkohelpeet ovat pyöreäselkäisiä ja niissä on lyhyt vihne. Heteiden ponnet ovat violetteja tai keltaisia.[2]
Suvun lajeista Suomessa kasvaa otasukapää (Cynosurus cristatus), jota tavataan Suomessa nykyisin lähinnä vain Ahvenanmaalla[3]. Suomessa on tavattu myös vihnesukapäätä (Cynosurus echinatus), mutta siitä ei ole tehty havaintoja Suomessa enää 1950-luvulla tai sen jälkeen[4].
Sukapäiden (Cynosurus) suvun tieteellinen nimi tulee koiran häntää tarkoittavista kreikankielisistä sanoista kynos (suom. koira) ja oura (suom. häntä) viitaten sukapäiden omanlaiseen kukinnon ulkonäköön.[2]
Lajeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Cynosurus balansae
- Cynosurus coloratus
- Cynosurus cristatus – otasukapää
- Cynosurus echinatus – vihnesukapää
- Cynosurus elegans – kenosukapää (syn. Cynosurus effusus)
- Cynosurus junceus
- Cynosurus peltieri
- Cynosurus polybracteatus
- Cynosurus turcomanicus
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ The Plant List (Cynosurus) The Plant List. 2013. Viitattu 8.12.2017. (englanniksi)
- ↑ a b c Arne A. Anderberg: Den virtuella floran: Kamäxingar (Cynosurus) Den virtuella floran. 1999. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 8.12.2017. (ruotsiksi)
- ↑ Raino Lampinen & Tapani Lahti: Kasviatlas 2016: Otasukapää (Cynosurus cristatus) Kasviatlas. Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 8.12.2017.
- ↑ Raino Lampinen & Tapani Lahti: Kasviatlas 2016: Vihnesukapää (Cynosurus echinatus) Kasviatlas. Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 8.12.2017.