Stunner (ohjus)

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Stunner on israelilainen David's Sling-ohjustorjuntajärjestelmän ohjus.

Johdanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stunner-ohjus (tai sen malli) näkyvissä vierailulla Rafaelin tehtaalle.

David's Sling (tunnetaan myös nimellä Magic Wand) on israelilaisen Rafael Advanced Defense Systems'in[1] ja amerikkalaisen Raytheonin kehittämä lyhyen matkan ballististen ohjusten ohjustorjuntajärjestelmä.[2] Israelin hallitus tilasi 2006 Rafael Advanced Defense Systems'lta torjuntaohjusjärjestelmän, joka pystyy tuhoamaan ballistisia ohjuksia, joiden kantomatka on 70 - 300 km.

Virallinen päätös järjestelmän kehittämisestä Israelin ja USA:n yhteistyönä tehtiin elokuussa 2008, minkä jälkeen oli mahdollista käyttää varoja USA:n Israelille myöntämästä sotilasavusta järjestelmän kehitystyöhön. David's Sling on ensisijaisesti suunniteltu torjumaan ballistisia ohjuksia, joiden kantama on 70 - 300 km, mutta sitä voidaan käyttää myös lentokoneiden ja risteilyohjusten torjuntaan. Stunner[3] on David's Sling-ohjustorjuntajärjestelmän ohjus. David's Sling puolestaan on osa Israelin 4-kerroksista ohjuspuolustusjärjestelmää, jonka muodostavat Iron Dome[4], David's Sling, Arrow 2 ja Arrow 3 -järjestelmät. Koska David's Sling-järjestelmän taistelunjohtojärjestelmästä on julkista tietoa hyvin vähän, keskitytään tässä suomenkielisessä Wikipedia-artikkelissa käsittelemään järjestelmän torjuntaohjusta, Stunneria, josta on julkaistu joitain tietoja.

Stunner-ohjus on israelilaisen Rafael Advanced Defense Systems'in johdolla kehitetty 2-vaiheinen ohjustentorjuntaohjus, jonka kehitystyössä avustaa amerikkalainen Raytheon ja USAn Missile Defence Agency. Ohjuksen kaksiosainen 'dual seeker' hakupää on varustettu elektro-optisella sensorilla ja tutkalla tarkoituksena varmistaa maalin havaitseminen, seuraaminen ja maaliin hakeutuminen kaikissa sääolosuhteissa, näköetäisyydellä ja näköetäisyyden ulkopuolella. Dual seeker-hakupään vuoksi Stunner-ohjuksen kärjen muoto on erikoinen 'delfiinikuono' (dolphin nose) koska kärjessä olevan IR-hakupään takana sijaitsevan tutkahakupään tulee myös nähdä osittain etusektoriin. Stunner on suunniteltu toimimaan autonomisesti loppulennon aikana AMRAAM-ohjuksen tapaan. Maalin tuhoaminen perustuu ohjuksen törmäämiseen maaliin (hit-to-kill ). Stunner-ohjuksen näyttelymallin valokuvia löytyy viiteluettelosta.

Stunner-ohjuksen kehitystyön perusteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kehitystyön pohjana ovat olleet Israelia vastaan kohdistuvan massiivisen ohjusuhan analysoinnin tuottamat perusteet. Ohjuksen on oltava:

  • Edullinen - koska ohjuksia on laukaistava suuri määrä
  • Joustava - yhteensopiva Israelin ohjuspuolustusjärjestelmien sensorien, laukaisualustojen (SPYDER) ja taistelunjohtojärjestelmien kanssa
  • Luotettava - ohjuksen on tuhottava maali suurella todennäköisyydellä kaikissa sääolosuhteissa

Maalin torjunta (arvio)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vihollinen laukaisee ballistisen ohjuksen. Maan kattavan ohjuspuolustusjärjestelmän (Command, Control, Battle Management, and Communications (C2BMC)) tutkat ottavat maalin seurantaan ja mitatut tiedot (ja mahdolliset muut tiedot) analysoidaan ja David's Sling-järjestelmälle sopiva maali osoitetaan sille ja sen tutkat ottavat maalin seurantaan. David's Sling taistelunjohtojärjestelmä (Battle Management, and Communications, BMC) laskee tutkatiedoista ennakkopisteen ja käskee sopivan ohjusyksikön laukaisemaan torjuntaohjuksen. Stunner-ohjus laukaistaan kanisteristaan ja ohjuksen kiinteää polttoainetta käyttävä booster-osa kiihdyttää ohjuksen n. 3 Machin nopeuteen ja irtoaa. Ohjus jatkaa lentoaan 3-pulssisen kiinteää polttoainetta käyttävän rakettimoottorin työntämänä saaden maalitietojen päivityksiä taistelunjohtojärjestelmältä. Ohjuksen lentoradan valintaan vaikuttaa lukuisat parametrit. Koska Stunner-ohjuksen lentoradan muuttaminen perustuu siivekeohjaukseen ja siten aerodynaamisiin voimiin, ei todennäköisesti voida ylittää 30 km korkeutta missään vaiheessa. Ohjuksen nopeus voi kasvaa n. 6-7 Machiin, mutta siihen, millä nopeudella maalin tuhoaminen tapahtuu, vaikuttavat monet tekijät. Stunner-ohjuksen oma kaksitoiminen 'dual seeker' hakupää ottaa jossakin vaiheessa maalin seurantaan, ohjus laskee itsenäisesti loppuvaiheen kurssin, säätää loppuvaiheen nopeuden kiihdyttämällä tai jarruttamalla ja törmäämällä maaliin tuhoaa sen.

Tekniset tiedot (arvio)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stunner-ohjuksesta on olemassa vain vähän teknisiä tietoja. Ohjuksen rakenteesta ja hakupään toiminnasta on julkaistu vain yleisluonteisia tietoja. Stunner-ohjuksen mallia on esitelty puolustusalan messuilla ja siitä on olemassa valokuvia. Stunner-ohjus on kaksivaiheinen. Booster-osa näyttää olevan n. 1.5 m pitkä ja rungon läpimitta on suunnilleen 26 cm. Varsinainen ohjus on varsin samanlainen kuin Python 5[5], n. 3.1 m pitkä ja rungon läpimitta on 16 cm, mutta 'dual seeker'-hakupään erikoinen muoto erottaa sen Python-perheen ohjuksista, samaten ohjaussiivekkeitä on ryhmitelty uudelleen. Python 5 ohjuksen tietojen, Stunner-ohjuksen valokuvien[6] sekä todennäköisesti käytettyjen materiaalien ja polttoaineiden perusteella voidaan tehdä joitain arvioita. Oletetaan booster-osan rungon koostuvan hiili-aramidi kuitukomposiiteista, rakettimoottorin suuttimen olevan grafiitti-teräsrakenteisen ja polttoaineena käytetään kiinteää suurenergistä rakettipolttoainetta (High-Energy Composite (HEC)). 'Dual seeker' hakupäässä käytetään kameratyyppistä IR-sensoria ja sen takana on todennäköisesti ns. Active electronically scanned array (AESA)-tyyppinen tutka[7] loivasti vinoittain rungon suhteen asennettuna. Kun käytetään 'constant angle approach' ohjausmenetelmää[8], pystyy vinoittain sijoitettu tasoantenni seuraamaan maalia tehokkaasti, varsinkin kun antennin kokoa saadaan tällä sijoittelulla suuremmaksi verrattuna antennin konventionaaliseen sijoitteluun ohjuksissa yleensä. Alla olevassa listassa olevat tiedot osittain peräisin julkaistuista artikkeleista, ja osittain laskettuja - esim. Tsiolkovskin lakiin, hiili-aramidi kuitukomposiittien ja suurenergisten rakettipolttoaineiden ominaisuuksiin, perustuen

  • Booster-osa: Pituus 1.5 m, halkaisija 26 cm, paino 120 kg, polttoaineen paino 75 kg
  • Ohjusosa: Pituus 3.1 m, halkaisija 16 cm, paino 100 kg
  • Ohjuksen pituus ja paino: 4.6 m , 220 kg
  • Nopeus: Loppunopeus 6 - 7 Mach (1.8 km/s - 2.1 km/s), booster-osan palamisen jälkeen n. 3.5 Machia (1000 - 1100 m/s)
  • Kantomatka: 160 km [9](jos kaikki polttoaine käytetään ja ohjus ammutaan korkealle radalle)
  • Hakupää: kamera-IR + tutka ('dual seeker')
  • Maalin tuhoaminen: Hit-to-kill (ei ole räjähtävää taistelukärkeä)[10]. Mahdollisesti 'lethality-enhancer'.
  • Kehittäjä: Rafael Advanced Defence Systems yhteistyössä Raytheon Companyn ja USAn Missile Defence Agency'n kanssa.

Käyttöönotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stunner-ohjuksen ja David's Sling ohjustorjuntajärjestelmän kehitys on saavuttanut systeemitestausvaiheen. Marraskuussa 2012 suoritettiin David's Sling järjestelmällä ensimmäinen onnistunut ballistisen ohjuksen tuhoamistesti.[11]. Marraskuussa 2013 suoritettiin David's Sling järjestelmällä toinen onnistunut ballistisen ohjuksen tuhoamistesti, jota pidetään tärkeänä virstanpylväänä kehitystyössä.[12]. Ensimmäinen David's Sling järjestelmä saataneen operatiiviseen käyttöön vuoden 2014 aikana.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]