Studebaker
.jpg)
Studebaker, oik. Studebaker Corporation, oli yhdysvaltalainen autotehdas, joka sijaitsi South Bendissä Indianassa. Vuonna 1852 perustettu yhtiö valmisti alkujaan kaivosvaunuja. Vuonna 1868[1] se rekisteröitiin nimellä Studebaker Brothers Manufacturing Company. Kun Studebaker ryhtyi valmistamaan sähkö- ja bensiinikäyttöisiä kulkuvälineitä 1902, se toimi yhteistyössä muiden bensiinikäyttöisten kulkupelien valmistajien kanssa vuoteen 1911. Vuonna 1913 Studebaker toi markkinoille ensimmäiset bensiinikäyttöiset autot omalla ”Studebaker”-merkillään.
1910- ja 1920-luvuilla Studebaker oli Yhdysvaltojen suurimpia teollisuusyrityksiä. Vuosina 1916–1924 sen pörssiarvo määritti osaltaan Dow Jones -teollisuusindeksiä.[2]
Studebaker Corporation valmisti myös muita automerkkejä, vuosina 1927–1930 Erskine- ja 1932–1933 Rockne-autoja. Ne olivat loistoauto Studebakeria halvempia automerkkejä.
Vuonna 1954 detroitilainen Packard Motors Company osti yhtiön, ja Studebakerista tuli Studebaker Packard Corporationin yksi osasto vuosiksi 1957–1962. Vuonna 1962 se otti jälleen käyttöön vanhan nimensä Studebaker Corporation. Studebaker luopui autonvalmistuksesta 1966, mutta yhtiö pysyi itsenäisenä sijoitusyhtiönä vuoteen 1967, jolloin se yhdistyi Worthingtoniin ja yhtiön nimeksi tuli Studebaker-Worthington Corp.
Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäiset Studebaker-autot tuotiin Suomeen jo ennen ensimmäistä maailmansotaa. Maahantuojana oli Ab Walfrid Alfthan Oy, joka toi Studebakereita vuosina 1912–1913 runsaat 20 kappaletta. Vuodesta 1925 alkaen Studebakerin edustajana Suomessa toimi Korpivaara Oy siihen saakka, kunnes Studebaker luopui autojen valmistuksesta. Studebaker-henkilöautoja rekisteröitiin 1930-luvun ajan melko runsaasti: huippuvuonna 1938 lukumäärä oli 818. Kuorma- ja linja-autona Studebaker ei ollut kovin yleinen, mutta niilläkin oli Suomessa joukko uskollisia käyttäjiä.[3] Vuonna 1939 Studebaker oli Suomen kahdeksanneksi yleisin henkilöautomerkki 3,1 prosentin osuudella rekisteröidyistä autoista.[4]
Toisen maailmansodan jälkeen Studebaker-autojen tuonti Suomeen jäi vähäiseksi säännöstelyn vuoksi. Vuoden 1954 lopussa Suomen ajoneuvorekisterissä oli 744 Studebaker-henkilöautoa ja 264 Studebaker-kuorma-autoa.[5] Vuonna 1961 Studebaker Lark -henkilöauto maksoi Suomessa 1 430 000 markkaa (vuoden 2005 rahassa 27 170 euroa), mikä oli reilut kaksi kertaa niin paljon kuin Volkswagen Kuplan hinta (610 000 mk/11 590 €) ja hieman enemmän kuin Mercedes-Benz 180:n hinta (1 230 000 mk/23 370 €).[6] Vuoden 1963 lopussa Studebakereita oli rekisterissä vielä noin 600 autoa, mutta tämän jälkeen sitä ei mainittu ajoneuvorekisterissä enää omana merkkinään. Viimeiseksi Suomessa esitellyksi Studebakeriksi jäi vuoden 1962 uutuus, Avanti-urheiluauto. Studebakerin tuonti Suomeen päättyi valmistajan lopettaessa toimintansa vuonna 1966.[7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ German heritage biography: Studebaker Brothers germanheritage.com.
- ↑ History of DJIA, globalfinancialdata.com
- ↑ Leila Suutarinen (toim.): Vehoniemeläinen 6/1988, s. 20–21. Kangasala: Vehoniemen Automuseosäätiö, 1988.
- ↑ U. E. Moisala: Auto Suomessa: auton kaupan, käytön ja korjaamotoiminnan historia vuoteen 1983, s. 100. Helsinki: Autoalan Keskusliitto ry ja Autotuojat ry, 1983.
- ↑ Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1956, s. 211–212. Helsinki: Otava, 1955.
- ↑ O. Pohjanen ja A. I. Walli. Uusi autokirja (19. painos), s. 628–645. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1961.
- ↑ Olli J. Ojanen: Autot ja autoilu Suomessa 60-luvulla, s. 132. Kustannus Oy Alfamer, Helsinki, 2002.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Studebaker Wikimedia Commonsissa
- Studebaker-Worthingtonin sivut (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- Studebaker-museo (englanniksi)
- Studebakerin historiaa (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)