Stridsvagn m/41

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Stridsvagn m/41
Stridsvagn m/41
Stridsvagn m/41
Pääase 37mm Bofors m/38
Moottori Scania-Vabis L1664/13 (SI)
L-603 (SII)
140 hv (SI)
160 (SII) hv
Valmistusmaa  Ruotsi

Stridsvagn m/41 oli ruotsalainen keskiraskas panssarivaunu. Vaunu perustui tšekkoslovakialaisen TNH-panssarivaunun suunnitelmille ja sitä valmistettiin lisensillä Ruotsissa. Stridsvagn m/41 säilyi Ruotsin armeijan käytössä aina vuoteen 1957 ja sen alustalle rakennettu Pvb 301-kuljetuspanssarivaunu aina 1970-luvulle saakka.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsin armeija osoitti kiinostusta uuden panssarivaunun hankintaan vuonna 1939 ja maaliskuussa samana vuonna tšekkoslovakialainen ČKD tarjosi myytäväksi 50 kappaletta TNH-panssarivaunuja, jotka saivat mallinimen TNH-sv. Tšekkoslovakia miehitettiin kuitenkin vain pari päivää myöhemmin ja kauppa raukesi. Myöhemmin samana vuonna Ruotsi pyrki järkjestämään uudet kaupat BMM:n eli entisen ČKD:n kanssa ja Tšekkoslovakiaa miehittänyt Saksa ei varsinaisesti vastustanut hanketta. Maaliskuussa 1940 tehtiinkin uusi sopimus 90:tä vaunusta saman vuoden kesäkuussa. Heinäkuussa Oberkommando des Heeres kuitenkin takavarikoi kaikki valmistuneet vaunut ja Ruotsin toimittamat tarvikkeet, kuten kuulalaakerit. Ruotsille valmistetut vaunut otettiin käyttöön Saksan armeijassa nimellä PzKpfw 38(t). Ruotsi ei edelleenkään suostunut luopumaan hankkeesta, mutta Saksa ei suostunut käyttämään Saksan hallussa ollutta teollisuuskapasiteettia ruotsalaisvaunujen tuottamiseen. Vaihtoehdoksi tarjottiin vaunujen rakentamista Ruotsissa lisensillä.[1]

Valmistus ja käyttö Ruotsissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiinteänä tuliasemana toiminut Stridsvagn m/41-tykkitorni.

Ruotsissa vaunujen valmistajaksi ryhtyi Scania-Vabis. BMM toimitti Ruotsiin vaunun piirrokset ja kokoonpanoon tarvittavat laitteistot vuoden 1941 alussa ja saman vuoden toukokuussa TNH-Sv-vaunun prototyypin. Ruotsissa vaunu sai nimekseen Strv m/41 ja niitä rakennettiin yhteensä 116 kappaletta. Vaunujen voimanlähteenä toimi 140:n hevosvoiman Scania-Vabis L1664/13 ja pääaseena 37mm Bofors m/38. Vaunusta päätettiin ottaa myös toinen 122:n vaunun tuotantoerä, jotka saivat nimekseen Strv m/41 SII. Vastaavasti varhemmat vaunut eroteltiin sittemmin nimellä Strv m/41 SI. SII-vaunuun tehtiin joitakin parannuksia ensimmäiseen erään verrattuna, kuten 160 hevosvoiman L-603-moottori, jonka takia myös vaunun runkoa piti suurentaa. Etupanssarointia lisättiin 25 mm:stä 50 millimetriin. Myös tykkitorniin tehtiin joitakin muutoksia. Toisen erän vaunut luovutettiin lokakuun 1943 ja maaliskuun 1944 välillä. 122:ta tilatusta vaunusta valmistettiin kuitenkin lopulta vain 104, sillä loput valmistuneista alustoista käytettiin Sav m/43-rynnäkkötykeissä. SI ja SII-mallit säilyivät Ruotsin armeijan käytössä vuoteen 1957 saakka. Osa muutettiin sittemmin muiksi rynnäkkötykeiksi ja 220 muutettiin Pvb 301-kuljetuspanssarivaunuiksi, joita käytettiin 1970-luvulle saakka. Osa tykkitorneista muutettiin kiinteiksi tuliasemiksi.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Steven J. Zaloga: Panzer 38(t), s. 24, 41. Osprey Publishing, 2014. ISBN 978 1 78200 395 3. (englanniksi)