Kuulalaakeri

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kuulalaakerin toimintaperiaate.

Kuulalaakeri on laakeri, jonka kahden pyörivän pinnan välissä on kuulia. Kuulalaakeri kuuluu vierintälaakereiden ryhmään. Metallikuulat vierivät laakeripintojen välissä ja vierinnästä muodostuva kitka on pääsääntöisesti pienempi kuin liukulaakerin liu'unnassa muodostuva kitka. Kuulalaakeri tulee toimeen liukulaakeria vähemmällä voitelulla.

Kuulalaakerit voivat kantaa kuormaa säteittäissuunnassa sekä akselin suunnassa. Kuulalaakeri on tästä syystä monikäyttöinen laakeri ja yleisesti käytetty. Kottikärryn pyörä on kuulalaakeroitu, samoin polkupyörän pyörät ovat kuulalaakeroidut. Yhteistä näille on verrattain kevyt kuorma, jota kuulat jaksavat kantaa. Raskaampia kuormia varten on rullalaakeri tai kartiolaakeri esimerkiksi auton peräkärryssä pyörän navassa.

Polkupyörissä on "tehdaslaakereita" sekä laakereita, joissa on akselille ruuvattavat "nopat" tai kartiot, laakerikupit sekä kuulat renkaaseen sidottuna tai vapaasti pyörimässä laakerin sisällä. Avattavissa laakereissa laakerin rengas on helpompi vaihtaa, koska se on yksi komponentti. Yksittäiset kuulat täytyy poimia tai asentaa yksitellen. Molempia kuularenkaallisia tai irtokuulilla varustettuja laakereita käytetään. Polkupyörän navassa käytetään yleisesti purettavaa laakeria, jota voi säätää kartiosta sekä lukkomutterista. Näin laakerin välys saadaan halutuksi. Laakerin huoltaminen on helppoa, kun laakerin voi purkaa avaamalla ruuvin akselilla. Tehdaslaakereita käytetään myös. Tehdaslaakerit eivät ole avattavia yhtä helposti. Ne ovat yksi komponentti ja vaihdetaan yhtenä komponenttina yleensä puristussovitteella prässättynä ja vedetään ulos ulosvetäjällä.


Kuormituksen kasvaessa voi käyttää kuulalaakerin sijasta rullalaakeria.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Facta 2001 s. 517
Tämä tekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.