Storrs L. Olson
Storrs Lovejoy Olson (3. huhtikuuta 1944 Chicago, Illinois – 20. tammikuuta 2020 Fredericksburg, Virginia[1]) oli yhdysvaltalainen biologi ja lintutieteilijä.
Olson tapasi Alexander Wetmoren 1967, mikä johti hänen kiinnostuksensa suuntautumisen paleontologiaan ja erityisesti lintujen esihistoriaan. Olson työskenteli 1970-luvulla Ascension Islandilla ja Saint Helenalla, ja löysi muun muassa "jättiläisharjalinnun" (Upupa antaios) ja "sainthelenanhuitin" (Porzana astrictocarpus) luurangot. Vuonna 1976 hän tapasi tulevan vaimonsa Helen F. Jamesin, josta tuli myöhemmin eräs johtavista lintujen esihistorian tutkijoista.
Olson ja James työskentelivät Havaijilla 23 vuotta ja kuvailivat tänä aikana 50 sukupuuttoon hävinnyttä lintulajia. Olson työskenteli myös Smithsonian-instituutin National Museum of Natural Historyssa. Olsonin kunniaksi nimettiin useita esihistoriallisia lintulajeja.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Goffined, Bernard: Storrs L. Olson supporter of bryology at UCONN passed away University of Connecticut. 1.2.2021. Viitattu 26.6.2023. (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||||
