FIM-92 Stinger
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
| FIM-92 Stinger | |
|---|---|
 Sotilas ampumassa FIM-92 Stingeriä. |
|
| Tyyppi | Olalta laukaistava ilmatorjuntaohjus |
| Valmistushistoria | |
| Valmistaja | Raytheon |
| Valmistusmaa |
 Yhdysvallat |
| Koekäyttö | 1975 |
| Ohjus | |
| Massa | Ohjus 10,1 kg, laukaisijan kanssa 15,2 kg |
| Räjähdysaineen massa | Taistelukärki 3 kg |
| Mitat | |
| Pituus | 1,52 m |
| Halkaisija | 7 cm |
FIM-92 Stinger on olalta laukaistava infrapunahakuinen ilmatorjuntaohjus. Ensimmäisen kerran Stinger otettiin käyttöön vuonna 1981.[1] Ohjuksella on tehty yli 250 varmistettua ilma-aluksen pudotusta.[1]
Ohjuksen kehitys alkoi vuonna 1967 korvaamaan FIM-43 Redeye.[2] Ensimmäinen olalta laukaisu tehtiin vuonna 1975.[2] Ohjuksen ensimmäinen tuotantosopimus annettiin huhtikuussa 1978 General Dynamicsille, joka kehitti ohjuksen.[2][3] Ohjuksen valmistaja on yhdysvaltalainen Raytheon Missile Systems.[1]
Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ohjusta valmistaa Raytheon Missile Systems Yhdysvalloissa sekä EADS lisenssillä Saksassalähde?. Stingeriä ovat käyttäneet Yhdysvaltojen armeijan lisäksi 29 maata. Ohjusta on valmistettu noin 70 000 kappaletta.
FIM-92 Stingeristä on kehitetty AIM-92 Stinger, ilmasta ilmaan ohjus käytettäväksi taisteluhelikoptereissa.
FIM-92 Stingerin laukaisualustoiksi on kehitetty M6 Linebacker ja M1097 Avenger. Ohjus voidaan laukaista myös HMMWV:n lisätystä ohjustelineestä.
Rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
FIM-92 Stinger on 1,52 metriä pitkä ja halkaisijaltaan 70 mm lisänä 10 mm siivekkeet. Ohjus painaa 10,1 kg ja laukaisijan kanssa 15,2 kg. Stinger saavuttaa 2,2 machin nopeuden (750 m/s). Ohjuksen taistelukärki painaa 3 kg.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäisen kerran Stingeriä käytettiin sotatilanteessa 21. toukokuuta 1982 Falklandin sodassa. Ensimmäinen laukaus pudotti argentiinalaisen FMA IA 58 Pucará-lentokoneen. Brittien myöhemmät laukaukset eivät tuottaneet tulosta lähinnä puutteellisen koulutuksen vuoksi.
Afganistanin sisällissodan aikana CIA toimitti Mujahideen taistelijoille noin 500 Stingeriä (jotkin lähteet sanovat 1 500). Ohjusten on sanottu pudottaneen lähes 300 neuvostoliittolaista lentokonetta ja helikopteria, ennen kuin Neuvostoliitto veti joukkonsa pois Afganistanista vuonna 1989. Toisen kerran Stingereitä toimitettiin ulkopuolisille kun Reaganin hallitus antoi ohjuksia UNITAn taistelijoille Angolaan, tavoitteena kaataa Angolan hallitus 1980-luvun lopulla. Kummassakin tapauksessa pyrkimykset kerätä käyttämättömät ohjukset takaisin vihollisuuksien loputtua olivat tuloksettomia.
Afganistanin sisällissodan jälkeen Yhdysvaltojen yritys kerätä käyttämättömät ohjukset takaisin epäonnistui, jonka seurauksena niistä 16 kappaletta päätyi Iraniin. Stingerien avulla Iran sai haltuunsa teknologiaa kehittää itselleen omia ohjuksia.
Suomessa tehtiin päätös tammikuussa 2014 hankkia kyseisiä ohjuksia Yhdysvalloista 90 miljoonalla eurolla. Ohjuksilla korvataan aikaisemmin käytössä olleet vastaavat venäläisvalmisteiset ohjukset.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c FIM-92 Stinger Military Today. Viitattu 30.7.2018.
- ↑ a b c Andreas Parsch: FIM-92 designation-systems.net. Viitattu 30.7.2018.
- ↑ General Dynamics / Raytheon FIM-92 Stinger Military Factory. Viitattu 30.7.2018.
