Stamford Bridgen taistelu
| Stamford Bridgen taistelu | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
 Stamford Bridgen taistelu. Peter Nicolai Arbon maalaus.
| |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
|
Englanti |
Norja | ||||||
| Komentajat | |||||||
|
Harald Godwininpoika |
Harald Ankara, Tostig Godwininpoika | ||||||
| Vahvuudet | |||||||
|
n. 15 000 |
n. 9 000 | ||||||
| Tappiot | |||||||
|
5 000 |
8 000 | ||||||
Stamford Bridgen taistelu tai Stamfordin sillan taistelu käytiin Stamford Bridgessä Yorkshiressa 25. syyskuuta 1066 Englannin kuninkaan Harald Godwininpojan ja Norjan kuninkaan Harald Ankaran välillä.[1] Englantilaiset voittivat taistelun, ja Harald Ankara sai surmansa.
Harald Ankara oli liittoutunut Harald Godwininpojan veljen, Northumbrian jaarli Tostigin kanssa. Kovaotteisesti hallinnut Tostig oli karkotettu Northumbriasta Flanderiin. Katkeroitunut Tostig halusi syöstä veljensä vallasta, joten hän liittoutui Harald Ankaran kanssa, joka myös tavoitteli Englannin kruunua.[2]
Harald Ankaran kokoamassa viikinkilaivastossa oli arviolta noin 300 laivaa ja tuhansia miehiä. Harald nousi maihin Tynen suun lähellä 8. syyskuuta 1066, ja laivastoon liittyi noin 12 Tostigin laivaa. Hyökkääjät purjehtivat etelään, ryöstivät Clevelandin ja rantautuivat Ricalliin Ousejoelle lähelle Yorkia. Muutama päivä ennen Stamford Bridgen taistelua 20. syyskuuta Harald Ankara ja Tostig löivät kaksi englantilaista jaarlia Fulfordin taistelussa.[2]
Harald Godwininpoika sai Lontooseen tiedon viikinkien ja Tostigin hyökkäyksestä. Hän kokosi armeijan ja marssi pikaisesti pohjoiseen. Sillä välin Harald Ankara oli valloittanut Yorkin.[2]
Harald Godwininpojan armeija saapui Tadcasteriin Yorkin lähelle 24. syyskuuta maahantunkeutujien yllätykseksi. Taistelupaikaksi Harald Godwininpoika valitsi Derwentjoen itäpuolella olleen niityn, jolle johti puinen silta nimeltään Stamford Bridge.[2]
Seuraavana päivänä englantilaiset löivät valmistautumattomat maahantunkeutujat perinpohjaisesti, ja Harald Ankara ja Tostig saivat surmansa. Joki oli taistelun jälkeen ruumiita täynnä, ja Harald Ankaran veljen Olafin johtamat pakenemaan päässeet viikinkijoukkojen rippeet mahtuivat vain 24 laivaan.[2]
Stamford Bridgen taistelua pidetään viikinkiajan loppuna, mutta se heikensi myös Englantia hallinneita anglosakseja. Vain kolme päivää myöhemmin 28. syyskuuta Normandian herttua Vilhelm nousi maihin Etelä-Englannissa, ja Harald Godwininpojan oli marssittava takaisin väsyneen armeijansa kanssa kohdatakseen hänet. Harald kukistui 14. lokakuuta käydyssä Hastingsin taistelussa, minkä seurauksena normannit valloittivat Englannin.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Thomas J. Craughwell: ”Viikinkiajan loppu: Stamfordin sillan taistelu”, Barbaarien valloitusretket, s. 218–233. Karisto, 2008. ISBN 978-951-23-5120-6.
- ↑ a b c d e f Mark Cartwright: Battle of Stamford Bridge World History Encyclopedia. 7.1.2019. Viitattu 28.9.2022.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Stamford Bridgen taistelu Wikimedia Commonsissa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta