Speaker (1650)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kuvaa Britannian kuninkaallisen laivaston kolmannen luokan linjalaivaa. Muita merkityksiä on täsmennyssivulla.
Speaker
Aluksen vaiheet
Rakentaja Woolwichin telakka
Laskettu vesille huhtikuu 1650
Palveluskäyttöön 1650
Poistui palveluskäytöstä haaksirikkoutunut 1703
Tekniset tiedot
Uppouma 741 49/94 bm
Pituus 43,66 m (tykkikansi)
35,36 m (köli)
Leveys 10,57 m
Syväys 4,42 m
Miehistöä 260
Aseistus
Aseistus 62 tykkiä

Speaker oli Englannin tasavallan laivaston vuonna 1650 vesillelaskettu 62-tykkinen kolmannen luokan linjalaiva.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus tilattiin 12. huhtikuuta 1649 Woolwichin telakalta, jossa rakennustöistä vastasi Christopher Pett. Se laskettiin vesille huhtikuussa 1650. Aluksen rakennuskustannukset olivat 6 669 puntaa.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus otettiin palvelukseen vuonna 1650 Downsin ja itärannikon lippulaivana päällikkönään Nehemiah Bourne, joka oli tehtävässä vuoteen 1652 saakka. Ensimmäisessä Englannin-Hollannin sodassa alus osallistui 19. toukokuuta 1652 Doverin taisteluun päällikkönään John Coppin, joka oli tullut aluksen päälliköksi hieman aiemmin. Alus osallistui 28. syyskuuta Kentish Knockin taisteluun. Aluksen päälliköksi tuli John Gilson, jonka alaisuudessa se osallistui Dungenessin taisteluun 30. marraskuuta.[1]

Vuoden 1653 alussa aluksen päälliköksi tuli William Penn, joka oli samalla sinisen laivueen amiraalina. Alus osallistui 18. helmikuuta Portlandin taisteluun. Myöhemmin samana vuonna aluksen päälliköksi tuli Roger Martin ja edelleen Samuel Howett, joka oli punaisen laivueen kontra-amiraali. Alus osallistui 2.-3. kesäkuuta Gabbardin taisteluun. Alus vietti talven 1653–1654 St. Helenalla.[1]

Vuonna 1656 aluksen päälliköksi tuli Richard Stayner ja alus kuului Robert Blaken laivastoon. Se osallistui 9. syyskuuta hyökkäykseen Espanjan kuninkaallisen laivaston kaljuunoita vastaan ja Santa Cruz de Tenerifen taisteluun 20. huhtikuuta 1657. Vuonna 1658 aluksen päällikkönä oli William Whitehorne, joka oli samalla Downsin komentaja. Myöhemmin aluksen päällikkyyden vastaanotti William Goodson ja edelleen Stayner, joka oli ylennetty kontra-amiraaliksi. Vuonna 1659 aluksen päällikkönä oli Esutace Smith ja alus oli Gibraltarin alueella. Aluksen päällikkönä oli vuonna 1660 Robert Clerke.[2]

HMS Mary[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuningasvallan palauttamisen jälkeen alus nimettiin 23. toukokuuta 1660 HMS Maryksi. Robert Clerke jatkoi aluksen päällikkönä, ja alus oli sijoitettu Downsiin Aluksen päälliköksi tuli 1. huhtikuuta 1661 aateloitu Sir Richard Stayner, joka sai surmansa 15. lokakuuta 1662. Alus kuului Sandwichin jaarlin laivastoon Tangerin edustalla, ja se oli Algerissa 31. heinäkuuta.[3]

Aluksen päällikkönä oli 21. syyskuuta 1664 alkaen Sir Jeremiah Smith, joka oli tehtävässä 29. elokuuta 1665 saakka. Toisessa Englannin-Hollannin sodassa alus osallistui 3. kesäkuuta 1665 Lowestoftin taisteluun punaisen laivueen pääosastossa. Smithin luovuttua päällikkyydestä aluksen päälliköksi tuli 30. elokuuta John Cox, joka oli tehtävässä 15. syyskuuta saakka. Alus osallistui taisteluun 3.-4. syyskuuta, jolloin Cox haavoittui. Alus oli korjattavana 15. syyskuuta - 22. marraskuuta.[3]

Smith palasi aluksen päälliköksi 23. marraskuuta jatkaen tehtävässä seuraavaan kesäkuuhun. Alus lähti laivueen mukana Tangeriin joulukuussa 1665. Alus oli neljän päivän taistelun 1.-4. kesäkuuta 1666 aikana muonitettavana Portsmouthissa, ja 6. kesäkuuta aluksen päällikkyyden vastaanotti William Poole. Pyhän Jaakon päivän taistelussa 25. heinäkuuta alus kuului sinisen laivueen pääosastoon. Alus siirrettiin reserviin 17. helmikuuta 1667.[3]

Alus palautettiin palvelukseen 1. tammikuuta 1668 Allinin johtamaan laivueeseen Välimerelle päällikkönään Clerke, joka sai surmansa 23. joulukuuta 1669. Aluksen päälliköksi tuli 1. tammikuuta 1670 Daniel Helling, joka sai surmansa 7. huhtikuuta 1672. Alus oli vuoden 1671 Välimerellä Spraggen laivueessa, jonka mukana se osallistui Bugianlahden taisteluun 8. toukokuuta 1671. Aluksen päällikkönä oli 8. huhtikuuta 1672 alkaen John Brookes, joka oli tehtävässä 18. syyskuuta asti. Kolmannen Englannin-Hollannin sodan alettua alus osallistui 7. kesäkuuta 1672 Solebayn taisteluun sinisen laivueen jälkiosastossa.[3]

Aluksen päälliköksi tuli 19. syyskuuta Sir Roger Strickland, joka oli tehtävässä 13. maaliskuuta 1675 saakka. Alus osallistui 28. toukokuuta ja 4. kesäkuuta 1673 Schooneveldin taisteluihin sinisen laivueen jälkiosastossa sekä Texelin taisteluun 11. elokuuta punaisessa laivueessa. Vuonna 1677 aluksen aseistus lisättiin 62 tykkiin. Stricklandin ollessa uudelleen aluksen päällikkönä (25. joulukuuta 1677 - 15. tammikuuta 1679) alus valtasi 1. huhtikuuta 1678 HMS Rupertin kanssa 40-tykkisen algerialaisen aluksen.[3]

Aluksen päälliköksi tuli 16. tammikuuta 1679 Henry Killigrew, joka kuoli 22. heinäkuuta. Aluksen päälliköksi tuli 1. syyskuuta Leonard Harris, joka kuoli 31. maaliskuuta 1780 aluksen ollessa vartiolaivana. Alus rakennettiin uudelleen vuosina 1687–1688 Woolwichissa.[3]

Uudelleen rakentaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Maryn uudelleen rakentaminen tilattiin vuonna 1687 Woolwichin telakalta, jossa töistä vastasi Thomas Shish. Alus laskettiin vesille vuonna 1688. Muutostöiden päätyttyä alus luokiteltiin 62-tykkiseksi kolmannen luokan linjalaivaksi.[4]

Alus otettiin palvelukseen 23. heinäkuuta 1688 Sir Roger Stricklandin lippulaivaksi päällikkönään John Laton. Se kuului Dartmouthin laivastoon lokakuussa. Aluksen päällikkönä oli 22. joulukuuta Mathew Aylmer, jonka alaisuudessa se osallistui Bantrynlahden taisteluun 1. toukokuuta 1689. Vuonna 1690 alus oli Länsi-Intiassa päällikkönään Lawrence Wright.[4]

Vuonna 1692 aluksen päällikkönä oli Robert Arthur, joka sai surmansa helmikuussa 1693. Arthurin kuoleman jälkeen aluksen tilapäiseksi päälliköksi tuli luutnantti Richard Wyatt, jonka johdolla alus osallistui Désiraden edustalla kahakkaan 21. helmikuuta. Aluksen päälliköksi tuli toukokuussa Henry Boteler (tai Butler). Vuoden lopulla alus kuului Kanaalin laivastoon päällikkönään John Jennings. Seuraavana vuonna alus kuului Russellin laivastoon ollen Välimerellä lokakuussa. Alus valtasi Duguay-Trouainin laivasto-osastosta Le Diligenten 12. toukokuuta Scillyn edustalla. Vuoden lopulla alus kuului Goodin laivastoon päällikkönään Edward Hopson. Marraskuussa 1695 aluksen päällikkyyden vastaanotti Charles Wager.[4]

Vuonna 1696 aluksen päällikkönä oli Thomas Harman ja alus oli Gibraltarin alueella. Samana vuonna alus luokiteltiin uudelleen neljännen luokan linjalaivaksi. Seuraavana vuonna aluksen päällikkönä oli Thomas Poulton.[4]

Alus oli vuonna 1699 vartiolaivana Chathamissa päällikkönään Thomas Jennings. Vuonna 1702 aluksen päällikkönä oli Edward Hopson ja alus oli mukana Cadizin operaatiossa elokuussa. Alus kuului 12. lokakuuta Shovellin laivastoon Vigonlahden taistelussa, ja se oli kontra-amiraali Basil Beaumontin lippulaivana vuonna 1703. Alus haaksirikkoutui myrskyssä Goodwin Sandsissä 27. lokakuuta 1703, jolloin Beaumont hukkui.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Winfield, Rif: British Warships in the Age of Sail 1603–1714 – Design, Construction, Careers and Fates. Barnsley: Seaforth Publishing, 2009. ISBN 978-1-84832-040-6. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c Winfield, Rif s. 44
  2. ↑ Winfield, Rif s. 44-45
  3. ↑ a b c d e f Winfield, Rif s. 45
  4. ↑ a b c d e Winfield, Rif s. 66
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Speaker_(1650)&oldid=17829446”