Sotilasmesikko

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sotilasmesikko
Noisy Miner (Manorina melanocephala).jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Mesikot Meliphagidae
Suku: Kellomesikot Manorina
Laji: melanocephala
Kaksiosainen nimi
Manorina melanocephala
(Latham, 1802)
Levinneisyyskartta
Manorinamelanocephalarge.png
Alalajit [2]
  • M. m. leachi
  • M. m. lepidota
  • M. m. melanocephala
  • M. m. titaniota
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Sotilasmesikko Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Sotilasmesikko Commonsissa

Sotilasmesikko (Manorina melanocephala) on itäisessä ja eteläisessä Australiassa tavattava mesikkoihin kuuluva varpuslintu.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kooltaan sotilasmesikko on noin 24–29 cm. Laji on väritykseltään pääosin harmaankirjava. Otsa ja posket ovat linnulla värittään mustat. Silmän takaosassa on paljas keltainen laikku. [3] Sukupuolet muistuttavat toisiaan ulkonäöltään, mutta nuorten lintujen höyhenpuku eroaa aikuisten lintujen värityksestä. [4]

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sotilasmesikkoa tavataan Australiassa rannikolta sisämaahan Queenslandin, Uuden Etelä-Walesin, Victorian osavaltioista sekä Etelä-Australian kaakkoisosasta. Lajin elinympäristöä ovat avoimet metsät. Lisäksi lintu menestyy hyvin puistoissa ja puutarhoissa. [3]

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sotilasmesikot etsivät ravintoa suurina ryhminä. Laji syö pääasiassa mettä, hyönteisiä ja hedelmiä. Toisinaan sotilasmesikot pyydystävät myös pieniä matelijoita ja sammakkoeläimiä. Ravintonsa laji etsii puusta tai maasta. [3]

Pesintä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sotilasmesikot pesivät suurina kolonioina. [4] Pesimäkausi on heinäkuusta joulukuulle ja pesimäkaudella yhdellä linnulla voi olla monta pesintää. Naaras rakentaa pesän ja hautoo munat yksin, mutta yksi tai useampi koiras auttaa poikasten ruokinnassa. [3]

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sotilasmesikot elävät suurina ryhminä ja puolustavat erittäin voimakkaasti reviirejään muita lintuja vastaan . Laji voi ajaa pois jopa huomattavasti itseään suuremmat linnut kuten haukat ja isonaurajat. Sotilasmesikkokanta on lisääntynyt voimakkaasti erityisesti puistoissa ja puutarhoissa. Alueilla, joissa sotilasmesikkokanta on tiheä, pienet hyönteissyöjälinnut ovat harvinaisia tai puuttuvat kokonaan. [5][6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Manorina melanocephala IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 27.1.2014. (englanniksi)
  2. Manorina melanocephala ITIS. Viitattu 1.7.2009.
  3. a b c d Noisy Miner Birds in Backyards. Australian museum. Viitattu 1.7.2009. (englanniksi)
  4. a b Peter B. Stacey, Walter D. Koenig: Cooperative breeding in birds, s. 561. Cambridge University Press, 1990. ISBN 9780521378901. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 01.07.2009). (englanniksi)
  5. Chris Tzaros, Tadao Shimba, Peter Robertson: Wildlife of the Box-Ironbark Country, s. 36. CSIRO Publishing, 2005. ISBN 0643069674. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 01.07.2009). (englanniksi)
  6. Birds Behaving Badly - Noisy Miner Birds in Backyards. Australian museum. Viitattu 1.7.2009. (englanniksi)