Taking Chance

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta Sotilaan viimeinen matka)
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Taking Chance
Ohjaaja Ross Katz
Pääosat Kevin Bacon
Valmistustiedot
Tuotantoyhtiö HBO Films
Ensi-ilta 2009
Kesto 77 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Taking Chance (televisioesityksessä myös nimellä Sotilaan viimeinen matka) on tositapahtumiin perustuva yhdysvaltalainen televisioelokuva.[1] Vuonna 2009 valmistuneen elokuvan on ohjannut Ross Katz.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvan tapahtumat sijoittuvat vuoteen 2004. Merijalkaväen everstiluutnantti Michael R. Strobl tarjoutuu vapaaehtoiseksi saattajaksi, kun Irakin sodassa kuolleen merisotilaan Chance Phelpsin ruumis tuodaan takaisin kotimaahan haudattavaksi.[2][1]

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Kevin Bacon  … Michael Strobl  
 Tom Aldredge  … Charlie Fitts  
 Nicholas Reese Art  … Nate Strobl  
 Blanche Baker  … Chris Phelps  
 Tom Bloom  … Navy Chaplain  
 Guy Boyd  … Gary Hargrove  
 James Castanien  … Robert Orndoff  
 Gordon Clapp  … Tom Garrett  
 Mike Colter  … Demetry  

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taking Chance tehtiin yhteistyössä asevoimien kanssa. Tuloksena on poikkeuksellisen seikkaperäinen esitys sotilaallisesta hierarkiasta: katsojalle tutuiksi tulevat kuolleen sotilaan kuljetuksen vaatima paperityö ja protokolla.[1]

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuva valmistui riippumattomana teatterielokuvana ja sai ensi-iltansa Sundancen festivaaleilla 2009. Suuret jakeluyhtiöt varoivat tarttumasta teokseen mahdollisesti aiheen arkaluonteisuuden vuoksi ja HBO pääsi ostamaan elokuvan ja esitti sen ennätysyleisölle.

Arvioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin Sanomien Arto Pajukallion mukaan kunnianhimoinen televisioelokuva osoittaa, kuinka monta tuttua ja tuntematonta henkilöä kuolema sodassa koskettaa. Vaikka tarinan ottaisikin korostetun isänmaallisena, se kertoo Pajukallion mielestä myös kuoleman vinoutuneesta asemasta viihdekulttuurissa. Elokuva antaa sodassa kuolleelle kasvot, vaikka sitten vain symbolisesti.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Arto Pajukallio: Everstiluutnantti tuo sotilaan kotimaan multiin. Helsingin Sanomat, 2010, nro 4.5., s. D7.
  2. HBO-draamaa: Sotilaan viimeinen matka 28.4.2010. Yleisradio. Viitattu 5.5.2010.
Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.