Solvatokromismi
Solvatokromismi eli solvatokromia[1] on ilmiö, jossa liuoksen absorboiman sähkömagneettisen säteilyn aallonpituus riippuu liuenneen aineen lisäksi liuottimen poolisuudesta. Sama aine liuotettuna eri liuottimiin muodostaa siis erivärisen liuoksen.[2][3][4]
Liuottimen poolisuus vaikuttaa liuenneen yhdisteen perustilan ja virittyneen tilan väliseen energiaeroon. Pooliset liuottimet stabiloivat yhdisteen virittynyttä tilaa, jos se on poolisempi kuin perustila. Tällöin energiaero pienenee, ja aineen liuos absorboi poolisissa liuottimissa pidempiä aallonpituksia kuin poolittomissa (batokrominen siirtymä). Tätä kutsutaan positiiviseksi solvatokromismiksi. Sen sijaan virittyneen tilan ollessa perustilaa poolittomampi aineen liuos absorboi poolisissa lyhyempiä aallonpituuksia kuin poolittomissa (hypsokrominen siirtymä). Tätä kutsutaan negatiiviseksi solvatokromismiksi. Kaikkien solvatokromisten aineiden käyttäytymistä ei kuitenkaan voi kuvata pelkästään positiiviseksi tai negatiiviseksi.[2][3][4]
Orgaanisilla yhdisteillä solvatokromismia esiintyy yhdisteissä, joissa on runsaasti konjugoituneita π-orbitaaleja, esimerkiksi karotenoideissa, polyeeneissä, polyyneissä ja polymetiineissä.[3][4] Epäorgaanisten yhdisteiden solvatokromismi johtuu liuottimen poolisuuden vaikutuksesta d-orbitaalien elektronien siirtymien energioihin ja koordinaatiokehään[5].
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ [https://kemianseurat.fi/wp-content/uploads/2013/08/ESEKPS2.pdf Englantilais-suomalai(s-englantilai)nen kemian perussanasto] Suomalaisten Kemistien Seura. Viitattu 9.8.2023.
- ↑ a b Solvatochromism IUPAC Gold Book. Viitattu 9.8.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c Peter Bamfield, Michael G. Hutchings: Chromic Phenomena, s. 96–99. Royal Society of Chemistry, 2010. ISBN 978-1-84755-868-8. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 9.8.2023). (englanniksi)
- ↑ a b c Christian Reichardt, Thomas Welton: Solvents and Solvent Effects in Organic Chemistry, s. 360–374. John Wiley & Sons, 2011. ISBN 978-3-5276-4213-7. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 9.8.2023). (englanniksi)
- ↑ Adam Bartecki, John Burgess, Krzysztof Kurzak: Colour of Metal Compounds, s. 87–88. Gordon and Breach Science Publishers, 2000. ISBN 978-9-0569-9250-7. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 9.8.2023). (englanniksi)