Solhem (Lohja)
| Solhem | |
|---|---|
| Sijainti | Lohja, Uusimaa |
| Rakennustyyppi | Huvila |
| Valmistumisvuosi | 1885 |
| Tyylisuunta | Uusrenessanssi |
| Runkorakenne | Hirsi |
| Julkisivumateriaali | Laudoitus |
| Kerrosluku | 1,5 |
 |
|
Solhem on Lohjalla, Uudellamaalla sijaitseva vuonna 1885 rakennettu huvila. Huvilan rakennutti Helsingin yliopiston kasvitieteen professori Sextus Otto Lindberg ja rakennus edustaa tyylisuunnaltaan ajalleen tyypillistä uusrenessanssia runsaine koristeluineen ja yksityiskohtineen.[1]
Solhem sijaitsee Karstuntien varrella mäen päällä. Rakennus on säilynyt ulkoasultaan melko hyvin alkuperäisenä.[1]
Historia ja arkkitehtuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Solhemin rakennutti professori Lindberg kesäasunnokseen vuonna 1885. Perhe muutti huvilaan vakituisesti S. O. Lindbergin kuoleman jälkeen vuonna 1890. Tuolloin huvilan eteläpäätyyn lisättiin myös matala lisäsiipi, jossa sijaitsi kaksi huonetta piioille. Solhemin ikkunat ovat T-puitteiset ja niiden päällä on voimakkaasti korostetut otsikot. Rakennukseen tehtiin peruskorjaus 1990-luvulla jolloin muun muassa ikkunoita uusittiin, lisättiin sähkölämmitys ja terassin kaiteita uusittiin. Myös yläkerta otettiin kokonaan asuinkäyttöön. Länsisivulle lisättiin terassi. Huvilassa on säilynyt jäljellä yksi alkuperäinen kaakeliuuni.[1]
Lohjan Taimistot Oy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Professori S. O. Lindbergin poika, pomologi Brjön Lindberg, perusti vastapäätä Solhemiä yhden Suomen ensimmäisistä taimitarhoista vuonna 1889. Taimistoa varten ostettiin 1,5 hehtaaria maata, jolla jo ensimmäisenä toimintavuotena varrennettiin 1000 hedelmäpuuta. Taimiston aluetta laajennettiin vuosina 1891, 1900 ja 1939. Vuonna 1909 taimitarha siirtyi Eric von Rettigin omistukseen. Von Rettigin aloitteesta siitä muodostettiin osakeyhtiö Lohjan Taimistot Oy - Lojo Trädskolor Ab vuonna 1912. 1950-luvun vaihteessa taimiston pinta-ala oli 12,5 hehtaaria. Vuoteen 1966 asti toimineen taimiston tuotteita olivat muun muassa hedelmäpuut, marjapensaat, koristepuut ja -pensaat sekä perennat.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Katariina Ockenström: Lohjan rakennettu kulttuuriympäristö 2007. Lohjan kaupunkisuunnittelukeskus ja Lohjan Museo. Viitattu 21.1.2022.