Solaris (vuoden 1972 elokuva)

Solaris
Солярис
DVD-julkaisun kansikuva
Ohjaaja	Andrei Tarkovski
Käsikirjoittaja	Fridrih Gorenštein Andrei Tarkovski
Tuottaja	Vjatšeslav Tarasov
Säveltäjä	Eduard Artemjev J. S. Bach
Kuvaaja	Vadim Jusov
Leikkaaja	Ljudmila Feiginova Nina Marcus
Pääosat	Donatas Banionis Natalja Bondartšuk Jüri Järvet Nikolai Grinko Anatoli Solonitsyn Vladislav Dvoržetski
Valmistustiedot
Valmistusmaa	Neuvostoliitto
Tuotantoyhtiö	Mosfilm
Ensi-ilta	1972
Kesto	167 min
Alkuperäiskieli	venäjä
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Solaris (ven. Солярис, Soljaris) on Andrei Tarkovskin 1972 ohjaama neuvostoliittolainen tieteiselokuva, joka pohjautuu Stanisław Lemin romaaniin Solaris. Päärooleissa esiintyvät Natalja Bondartšuk, Donatas Banionis, Jüri Järvet, Nikolai Grinko ja Anatoli Solonitsyn. Elokuvamusiikin sävelsi Eduard Artemjev.

Elokuva on palkittu Cannesin elokuvajuhlilla 1972 Juryn erikoispalkinnolla. Natalja Bondartšuk palkittiin parhaana näyttelijänä Panaman kansainvälisillä elokuvajuhlilla 1973.

Solaris on meditatiivinen psykodraama, joka sijoittuu mystiselle planeettamuodostelmalle nimeltä Solaris. Siellä olevan avaruusaseman tieteellinen työ on ajautunut kriisiin ja tämän vuoksi psykologi Kris Kelvin matkaa paikalle selvittämään tilannetta. Hän huomaa, että Solariksella kaikki on todellista ja epätodellista. Planeetan meri on elävää ainetta, joka toimii kuin jättiläisen aivot. Sen arvoitus kiehtoo ihmisiä, koska merellä on kyky muuttaa materiaksi kaikki heidän mielikuvansa ja muistonsa — kodista ja rakkaimmista kaukana Maassa.

Elokuvassa ääretön maailmankaikkeus, mennyt ja tuleva, elämä ja kuolema kietoutuvat toisiinsa. Avain Tarkovskin teoksen maailmaan ja rikkaaseen sisältöön on sen hyväksyminen, että lajityypistä ja tarinasta riippumatta hänen käsittelyssään on aina ihminen — moraali, tietoisuus, muistot ja tarpeet.

Vaikka elokuva on maineikas, ei Lem ollut kuitenkaan tyytyväinen Tarkovskin versioon. Tyytymättömyyden syynä olivat näkemyserot. Lem kuvasi romaanissaan ihmisen kyvyttömyyttä kommunikoida vieraan elämänmuodon kanssa, kun taas Tarkovski nosti keskiöön päähenkilöiden väliset suhteet ja heidän sisäisen maailmansa.

Aiheesta muualla

• Phillip Lopaten essee Criterion Collectionissa (englanniksi)