Soikkolan niemi
Soikkolan niemi (ven. Со́йкинский полуо́стров, Soikinski poluostrov) on Suomenlahden etelärannalla Kaprion- ja Laukaanlahden välinen niemi. Nykyään alue kuuluu Leningradin alueen Jaaman piirin Viistinän ja Niisnovan kuntiin. Alueella on sijainnut myös entiset Soikkolan ortodoksinen seurakunta ja Soikkolan luterilainen seurakunta, sekä Soikkolan kylä.
Soikkolan niemen asutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1900-luvun alkupuolelle saakka Soikkolan niemi oli pääosin inkerikkojen asuinaluetta ja siten ortodoksista seutua. Inkerikkojen asumia kyliä olivat Hamala, Kolkanpää, Koskina, Loka (Loas), Loukkula, Metsäkylä, Mättäsi, Oussimäki, Pätsinä, Repola, Ruutsia, Röllölä, Saarove, Savimäki, Soikkola, Suuri-Somero, Tammikontu, Uusi-Harkkola, Viistinä. Inkerikkojen lisäksi luterilaisia, inkerinsuomalaisia äyrämöisiä asui vielä 1800-luvun puolivälissä seuraavissa kylissä: Mäkkylä, Otsave, Peipiä, Suija, Säätinä, Tarinaisi, Uusikylä, Vanha-Harkkola, Venakontsa, Voloitsa. Koskisenkylässä oli inkerikkojen lisäksi saksalaisia. Pelkästään äyrämöisten asuttamia kyliä olivat Järvenperä ja Vääräoja. Toisenuskoisiin kohdistetun painostuksen alla 1900-luvulla tullessa äyrämöiset vetäytyivät muutamiin kyliin ja leimallisimmin äyrämöiskyliksi jäivät Uusikylä ja Vääräoja. Venäläisiä asui vanhastaan vain Pienessä-Somerossa.[1]
1930-luvulla Soikkolan niemelle rakennettiin suuri sotilastukikohta, jonka neuvostoliittolaiset tuhosivat toisen maailmansodan vetäytymisvaiheessa. Sodan aikana suomalaiset ja inkerikot siirrettiin Suomeen. Neuvostoliittoon palattuaan heidät karkotettiin Sisä-Venäjälle. Ensimmäiset kanta-asukkaat pääsivät palaamaan 1950-luvulla.
Nykyisin Soikkolan niemellä asuu muutama sata inkerikoiksi tunnustautuvaa ihmistä ja inkeroisen kielikin on jossain määrin säilynyt. Soikkolassa toimii inkeroiskuoro, kansanperinneryhmä ja museo.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ v. Köppen, Peter: Erklärender Text zu der Ethnographischen Karte des St. Petersburger Gouvernements. St.-Petersburg: {{{Julkaisija}}}, 1867.
