Smeli
| Smeli | |
|---|---|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Ateliers et Chantiers de la Loire, Nantes |
| Laskettu vesille | 1. joulukuuta 1928 |
| Palveluskäyttöön | 1929 |
| Poistui palveluskäytöstä | Italian Antonio Bajamonti 1941-1943 |
| Loppuvaihe | italialaisten upottama 1943 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
640 t (pinnalla) 822 t (sukellus) |
| Pituus | 66,5 m |
| Leveys | 5,4 m |
| Syväys | 3,8 m |
| Koneteho |
2 × MAN-dieselmoottoria 1 480 bhp (pinnalla) 2 × Nancy-sähkömoottoria 1 000 shp (sukellus) |
| Nopeus |
14,5 solmua (pinnalla) 9,2 solmua (sukellus) |
| Miehistöä | 43 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
1 × 100 mm tykki 1 × 40 mm ilmatorjuntatykki 6 × 550 mm torpedoputkea |
Smeli oli Jugoslavian kuninkaallisen laivaston Osvetnik-luokan sukellusvene.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alus tilattiin Ateliers et Chantiers de la Loirelta Nantesista Ranskasta. Alus laskettiin vesille 1. joulukuuta 1928.[1]
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alus saapui Kotorinlahdelle sisaraluksensa Osvetnikin kanssa 9. joulukuuta 1929. Vuonna 1932 Britannian laivastoasiamies raportoi muutamasta sotaharjoituksesta. Lokakuussa 1934 alus vieraili Ranskan protektoraatin Tunisian Bizertessä ja Kelibian redillä Tunisian rannikolla. Elo- ja syyskuussa 1937 alus vieraili Hrabrin ja emäalus Zmaj'n kanssa Kreetalla ja Korfulla.
Saksan hyökätessä 16. huhtikuussa 1941 Jugoslaviaan alus oli Kotorinlahdella yhdessä kolmen muun sukellusveneen kanssa. Italian XVII armeijakunnan joukot valtasivat 17. huhtikuuta Kotorin alueen ja samalla tukikohdassa olleet alukset.
R.Smg. Antonio Bajamonti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hyväkuntoinen alus otettiin sotasaaliiksi ja nimettiin N2:ksi. Alus siirrettiin Pulaan huollettavaksi ja modernisoitavaksi, jolloin muun muassa osa aluksen aseistuksesta vaihdettiin ja komentotornia muokattiin. Muutosten jälkeen aluksen uppouma oli pinnalla 676 ja sukelluksissa 835 tonnia.
Alus otettiin Regia Marinan palvelukseen Bajamonti-luokan aluksena R.Smg. Antonio Bajamontina. Aluksen vakaus sukelluksissa, 35 sekunnin sukellusnopeus periskooppisyvyyteen, ikä ja matala sukellussyvyys tekivät siitä ainoastaan koulutuskäyttöön ja erilaisiin testeihin soveltuvan aluksen.
Vuorokausi Italian antautumisen jälkeen aluksen miehistö upotti aluksensa 9. syyskuuta 1943 La Speziassa.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Gardiner, Robert s. 358