Slovakian kansannousu 1848–1849
| Slovakian kansannousu | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Unkarin vallankumousta | |||||||
 Peter Bohúňin öljyvärimaalaus kansannousun komentajasta Ján Franciscista
| |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
|
| |||||||
| Komentajat | |||||||
.svg){kind=small}
Slovakian kansanousu (slovakiksi Slovenské povstanie) oli pääasiassa slovakkien järjestämä aseellinen kapina Unkarin pohjoisosissa syyskuusta 1848 maaliskuuhun 1849. Se oli osa Euroopan hullua vuotta 1848.
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Unkarin kuningaskunta vuonna 1848[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Unkarin vallankumous
Habsburgien keisarikunnassa puhkesi vuoden 1848 aikana useita kapinoita. Unkarin kuningaskunta oli kuulunut Itävaltaan 1500-luvulta lähtien, mutta moni unkarilainen oli tyytymätön asemaansa valtakunnassa. Maa ajautui vuoden 1848 kuluessa yhä suorempaan kapinaan Wienin hallitusta vastaan, mikä johti lopulta täyteen vallankumoukseen, joka oli yhtä aikaa paitsi yhteiskunnallinen, niin myös kansallinen. Sen yhteiskunnalliset tavoitteet, kuten feudalismin kitkeminen, nauttivat kannatusta koko kuningaskunnassa, mutta unkarilaisen eliitin tavoite itsenäisestä ja yhtenäisestä Unkarista oli suora haaste maan etnisille vähemmistöille. Unkarin kapinalliset joutuivatkin sotimaan paitsi itävaltalaisia, myös kroaatteja sekä serbejä vastaan.[1]
Slovakkien historia osana Unkaria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nykyisen Slovakian alueet kuuluivat kokonaisuudessaan Unkarin pohjoisosiin. Muinaisslaavit, joista nykyiset slovakit polveutuvat, saapuivat Keski-Eurooppaan jo 600-luvulla, mutta kansallisuusaate oli saavuttanut alueen vasta 1700-luvun lopulla. 1800-luvun kuluessa Unkari oli aloittanut aktiivisen unkarilaistamispolitiikan valtakunnassaan.[2]
Syyskuussa 1848 slovakkinationalistit Ľudovít Štúr, Jozef M. Hurban ja Michal Miloslav Hodža perustivat Wienissä Slovakian kansallisneuvoston, joka väitti puhuvansa koko Slovakian kansan puolesta. Tämä sama ryhmä oli julkaissut jo toukokuussa Slovakian kansan vaatimukset, jossa vaadittiin muun muassa autonomiaa Unkarin slovakkien asuttamille alueille.[3]
Tapahtumat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kymmenen päivän sotaretki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kansannousun katsotaan alkaneen 18. syyskuuta 1848, kun noin 500 aseistautuneen miehen ryhmä eteni Itävaltaan kuuluneesta Määristä nykyiseen Länsi-Slovakiaan. Ryhmä koostui slovakkien lisäksi myös tšekeistä, saksalaisista ja kroaateista. Joukolla ei ollut yhtenäisiä uniformuja, vaan jokainen sen jäsen oli vaatetuttanut itse itsensä.[4]
Seuraavana päivänä kapinalliset olivat edenneet Myjavaan. Kaupungissa sekä Štúr että Hurban pitivät puheen, joissa he julistivat slovakit itsenäiseksi kansaksi unkarilaisista. He myös vannoivat uskollisuutta Itävallan keisarille ja esitti toiveen saada slovakkien asuttamat maat omaksi Habsburgien kruununmaakseen, joka olisi erillinen Unkarista. Pian puheensa jälkeen Hurban sairastui vakavasti ja hän joutui jättäytymään pois aktiivitehtävistä.[4][1]
Slovakkien armeija paisui nopeasti muutamaan tuhanteen mieheen, kun moni sekä Myjavan että Brezová pod Bradlomin asukkaista liittyi heidän joukkoihinsa. Kuitenkin vain alle tuhannella heistä oli ampuma-aseita. Loput olivat aseistaneet itsensä talonpoikien tavallisilla työvälineillä, kuten kirveillä tai viikatteilla. 22. päivänä unkarilaiset hyökkäsivät Brezováan, mutta slovakit onnistuivat torjumaan sen.[4]
26. syyskuuta kapinalliset yrittivät edetä Senicaan, mutta kaupungin hyvin valmistautuneet unkarilaisjoukot saivat heidät perääntymään taisteluitta. Seuraavana päivänä he hyökkäisivät Stará Turan kylään, jonka unkarilaiset sytyttivät tuleen vetäytyessään. 28. syyskuuta slovakit vetäytyivät takaisin Määriin ja slovakkien itsenäinen toiminta unkarilaisia vastaan loppui.[4]
Slovakkien vapaaehtoisjoukot Itävallan armeijassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Perääntymisensä jälkeen Slovakian kansallisneuvosto päätti lähettää vapaaehtoisia slovakkitaistelijoita palvelemaan Itävallan armeijan alaisuudessa. Tämä alkoi joulukuussa 1848 ja päättyi marraskuussa 1849.[4]
Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Habsburgien armeijat onnistuivat kukistamaan unkarilaisten kapinan Venäjän armeijan tuella vuoden 1849 loppuun mennessä. Voittoisa Wienin hallitus päätti jättää huomiotta slovakkien toiveen omasta erillisestä kruununmaastaan. Slovakia pysyikin kiinteänä osana Unkaria aina Tšekkoslovakian itsenäistymiseen saakka.[1]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Libor Vykoupil: Slovník českých dějin. Julius Zirkus, 2000. ISBN 80-902782-0-5. (tšekiksi)
- Špiesz, Anton: Illustrated Slovak History. Bolchazy-Carducci Publishers, 2006. ISBN 0865165009. (englanniksi)
- Kováč, Dušan & Teich, Mikuláš: ”The Slovak Political Programme”, Slovakia in History. Cambridge University Press, 2011. ISBN 978-1-107-67690-9. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Slovakian kansannousu 1848–1849 Wikimedia Commonsissa
|
