Skotlanninhirvikoira
| Skotlanninhirvikoira | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Skotlanti Iso-Britannia |
| Määrä | Suomessa rekisteröity 888[1] |
| Rodun syntyaika | 800-luku |
| Alkuperäinen käyttö | hirvieläinten metsästys |
| Nykyinen käyttö | seurakoira |
| Muita nimityksiä | Deerhound, skotti, Schottischer Hirschhund, lebrel escocés |
| FCI-luokitus |
ryhmä 10 Vinttikoirat alaryhmä 2 Karkeakarvaiset #164 |
| Ulkonäkö | |
| Paino |
uros n. 45,5 kg narttu n. 36,5 kg |
| Säkäkorkeus | 71–76 cm |
| Väritys | siniharmaa, harmaan eri sävyt, juovikas (brindle) |
Skotlanninhirvikoira (Deerhound) on vinttikoiriin kuuluva skotlantilainen koirarotu. Tieteelliseksi nimeksi on aikoinaan esitetty Canis scoticus[2].
Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pienin toivottu säkäkorkeus uroksella on 76 senttimetriä, paino noin 45,5 kiloa; nartulla 71 senttimetriä ja noin 36,5 kiloa. Koiran turkki on karheaa, noin 8–10 senttiä pitkää. Karva voi olla väriltään tumman siniharmaa, tumman- tai vaaleanharmaa, juovikas, keltainen tai hiekan- / kellanpunainen. Skotin karkea turkki suojaa kosteudelta sekä koleudelta ja on ulkonäöstään huolimatta helppohoitoinen.
Rotu muistuttaa karkeakarvaista englanninvinttikoiraa, mutta on sitä kookkaampi. Skotlanninhirvikoiran liikkuminen on vaivatonta ja tehokasta.[3]
Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Luonteeltaan skotlanninhirvikoirat ovat ystävällisiä ja lempeitä sekä olemukseltaan säyseitä. Ne ovat tottelevaisia ja seurallisia, eivät koskaan hyökkääviä tai hermostuneita.
Skotlanninhirvikoira on uskollinen ja isäntäväkeen kiintyvä koira, joka saattaa suhtautua vieraisiin varautuneesti.lähde?
Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Skotlanninhirvikoira kuuluu vinttikoirien ryhmään, joka on yksi maailman vanhimmista koiraryhmistä. Viitteitä vinttikoirista löytyy Afrikasta sekä Lähi-idästä ja Keski-Aasiasta ainakin 5 000 vuoden takaa. Vinttikoirat metsästävät avoimessa maastossa tarkan näkönsä avulla juosten saalinsa kiinni, minkä vuoksi ne ovat kehittyneet kapeiksi ja sulavalinjaisiksi.
Skotlanninhirvikoiran alkuperästä ei ole tarkkaa tietoa, mutta sen on arveltu saapuneen Skotlantiin foinikialaisten kauppiaiden mukana.[3] Aikaisimmat maininnat siitä ovat peräisin jo 800-luvulta, mutta ns. "varma tieto" sen olemassaolosta omana rotunaan on 1700-luvulta.[4] Rotua käytettiin aikoinaan saksanhirven metsästyksessä.
Lukumääräisesti skotlanninhirvikoirat ovat melko harvinaisia Suomessa ja muualla. Pariin otteeseen rotu on lähes kadonnut sukupuuttoon. Esimerkiksi klaanijärjestelmän kaatuessa Skotlannissa 1700-luvun puolivälissä myös koirakanta vaarantui. Ensimmäinen skotti tuotiin Suomeen 1960-luvulla.lähde?
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kokko, Ulla: Koirien pikkujättiläinen. WSOY.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Suomen Kennelliitto. Viitattu 9.3.2019)
- ↑ Hamilton Smith, Charles. The Naturalist’s Library: Vol. XIX, Mammalia: Dogs, Vol. II, s. 170. Chatto & Windus: Piccadilly.
- ↑ a b Skotlanninhirvikoira Kennelliitto. Viitattu 12.12.2013.
- ↑ Gondrexon, A. & Browne, I. Maailman koiraopas: s. 178. Weilin+Göös, Helsinki: 1974. ISBN951-35-1120-0.
