Englanninvinttikoira

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Englanninvinttikoira

GraceTheGreyhound.jpg

Avaintiedot
Alkuperämaa Lähi-itä
Egyptin lippu Egypti
Iso-Britannia
Määrä Suomessa rekisteröity 2 067[1]
Rodun syntyaika hyvin vanha rotu
Alkuperäinen käyttö metsästyskoira
Nykyinen käyttö juoksu- ja seurakoira
Elinikä 10–14 vuotta
Muita nimityksiä grey
FCI-luokitus ryhmä 10
Ulkonäkö
Paino uros 30–38 kg
narttu 25–30 kg
Säkäkorkeus uros 71–76 cm
narttu 68–71 cm
Väritys kaikki värit sallittuja

Englanninvinttikoira eli greyhound on maailman nopein koirarotu, jonka huippunopeus parhaimmillaan rataolosuhteissa on 66 km/h[2] ja jopa 80 km/h. Koira on näkömetsästäjä, joka juoksee saaliinsa kiinni. Nopeimmillaan englanninvinttikoira liikkuu laukaten, ja sen kaikki jalat ovat irti maasta kahdessa laukan neljästä vaiheesta. Englanninvinttikoira kuuluu maailman kolmen nopeimman maaeläimen joukkoon, sitä nopeampia ovat vain gepardi ja eri lähteistä riippuen hanka-antilooppi[3].

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

FCI:n rotumääritelmän mukainen ihannekorkeus englanninvinttikoiraurokselle on 71–76 cm, nartulla 68–71 cm. Koiran turkki on lyhyt ja sileä. Värejä ja niiden yhdistelmiä on paljon, esimerkiksi valkoinen, fawn (vaaleanruskea), punainen, musta, sininen ja erilaiset brindlen (tiikerijuovaisen) sävyt. Lisäksi mainitut sävyt voivat yhdistyä valkoisen kanssa (esimerkiksi valko-fawn, valko-brindle).

Englanninvinttikoirat ovat erittäin voimakasrakenteisia, jänteviä, lihaksikkaita ja linjakkaita koiria. Ruumiinrakenne on ihanteellinen juoksemiseen. Englanninvinttikoiralla on pitkä kaula, pää ja kuono sekä pienet, hienorakenteiset niin sanotut ruusukorvat. Rintakehä on syvä ja vyötärö kapea. Jalat ovat pitkät ja hyvin lihaksikkaat, häntä pitkä ja kaareutuva. Tassut ovat kiinteät, ja anturoiden välissä on räpylät.

Näyttely- ja juoksulinjaiset koirat ovat ruumiinrakenteeltaan erilaisia. Näyttelylinjaisilla koirilla on useimmiten syvempi rinta, terävämmät kulmaukset ja enemmän massaa kuin juoksulinjaisilla.

Luonne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpaileva englanninvinttikoira.

Englanninvinttikoirat ovat kotioloissa useimmiten rauhallisia ja helppoja lemmikkejä. Rotu on yleensä sopeutuvainen, lempeä, tasainen ja ihmisiinsä syvästi kiintyvä. Englanninvinttikoirat ovat myös avoimia uusia ihmisiä kohtaan ja tekevät mielellään tuttavuutta. Rotu ei sovellu luonteensa vuoksi vahtikoiraksi eikä ohuen turkkinsa ja pienen rasvaprosenttinsa vuoksi piha- tai ulkokoiraksi.

Englanninvinttikoirat sopivat hyvin myös kaupunkiasumiseen, sillä kotona englanninvinttikoira torkkuu ja tarkkailee ihmisiä. Lisäksi rotu ei yleensä juuri hauku. Englanninvinttikoira kuitenkin tarvitsee säännöllistä liikuntaa: jos tätä mahdollisuutta ei ole, koira purkaa turhautumisensa kotona. Englanninvinttikoira ei ole kestävyysurheilija vaan sprintteri, joten sen liikunnan tarve on alle tunti päivässä eli pienempi kuin muilla vastaavan kokoisilla koirilla. Säännöllinen ulkoilu ja vapaana juoksuttaminen aidatulla alueella takaavat sen, että englanninvinttikoira viettää sisälläoloajan rauhallisesti.

Englanninvinttikoiralla on hyvin voimakas saalistusvietti, ja se lähtee helposti juoksevan kohteen perään. Esimerkiksi kotona sisäkissan kanssa hyvin toimeen tuleva englanninvinttikoira voi ulkona lähteä saalistamaan vapaana juoksevaa kissaa. Tämän vuoksi koira täytyy ulkona aina pitää kytkettynä ja sillä on hyvä olla kuonokoppa. Vapaana juoksutettaessa paikan valinta on tärkeää, sillä englanninvinttikoira voi nopeutensa ansiosta hetkessä hävitä aitaamattomalta alueelta horisonttiin. Useimmiten koira kuitenkin palaa takaisin, kun se kadottaa näköyhteyden takaa-ajettavaan.

Harrastus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Omistajan kiinnostuksen mukaan englanninvinttikoiran kanssa voi harrastaa rata- ja maastojuoksua, koiranäyttelyjä sekä jossain määrin jopa agilitya ja tokoa, mutta aktiivisesti kilpailevia koirakoita ei ainakaan Suomessa ole. Englanninvinttikoira ei ole palveluskoiraoikeuksia, joten ne eivät saa kilpailla PK-kokeissa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Englanninvinttikoira kuuluu maailman vanhimpiin koirarotuihin. Sitä pidetään nykyisin englantilaisena rotuna, mutta rodun alkukoti on itämailla, lähinnä Egyptissä, missä sitä on käytetty lemmikkinä ja metsästyskoirana. Vuosina 1000–1500 rodusta tuli ylhäisön suosikki, sillä ruhtinaat halusivat itselleen nopeimmat koirat. Tavallisia kansalaisia kiellettiin jopa kuolemanrangaistuksen uhalla omistamasta englanninvinttikoiraa. Rodun nopeutta alettiin kehittää, kun juoksukilpailuista tuli harrastus. Englanninvinttikoiria on kuvattu paljon taiteessa.

Rodun nimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Englanninvinttikoiran englanninkielinen nimi 'greyhound' tarkoittaa suoraan suomeksi käännettynä harmaata ajokoiraa. Erään tulkinnan mukaan se on muotoutunut sanasta 'greek hound', kreikkalainen ajokoira. Se johtuisi siitä, että ensimmäiset englanninvinttikoirat saattoivat saapua Britteinsaarille Kreikan vaikutuspiiristä roomalaisten tai foinikialaisten kauppiaitten mukana.

Muitakin tulkintoja löytyy. Melko yleisesti myös uskotaan, että nimi juontuu vanhaenglannin sanasta 'grighund', jossa 'hund' vastaa nykymuotoista sanaa 'hound' eli ajokoira, mutta sanan 'grig' merkitys on tuntematon.

Julius Pokornyn Indogermanisches etymologisches Wörterbuch (s. 441–442) sanoo myös, että ”greyhound” ei tarkoita ”harmaata ajokoiraa” vaan nimen alkuosa juontuu indoeurooppalaisesta kantasanasta *g’her, joka tarkoittaa ”loistoa” tai ”kimallusta”. On myös väitetty, että nimitys greyhound johtuu gaelinkielisestä sanasta 'grei', joka tarkoittaa uljasta tai ylvästä.

Espanjankielinen 'galgo' on myös vastaava kahden merkityksen sana: varsinaisesti se tarkoittaa nimenomaan espanjanvinttikoiraa, toisaalta myös yleisemmin vinttikoiraa.

Terveys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Englanninvinttikoira on rotuna terve, eikä koirilla juuri ole perinnöllisiä sairauksia. Rodulla ei esiinny lainkaan lonkkavikaa. Lääkinnässä ja etenkin anestesiassa tulee ottaa huomioon rodun hidas maksan toiminta sekä pieni rasvaprosentti ja siksi noudattaa varovaisuutta. Syvästä rintakehästään johtuen englanninvinttikoirat ovat alttiita mahalaukun kiertymälle.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Suomen Kennelliitto. Viitattu 4.9.2016)
  2. Shepparton (VIC) Track Records Greyhound-data.com. Viitattu 11.10.2015. (englanniksi)
  3. Sharp, N.C. Graig: Animal athletes: a performance review. Veterinary Record Vol 171 (4) s. 87-94. 2012. British Veterinary Association.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Englanninvinttikoira.