Sitrullinemia
Sitrullinemia on autosomissa peittyvästi periytyvä ureakierron häiriö, jossa ammoniakkia ja muita myrkkyjä kertyy vereen.[1] Sairauden oireet johtuvat arginiinimeripihkahapposyntetaasin puutoksesta.[2]
Tautimuodot ja oireet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sitrullinemiasta tunnetaan yleisempi tyypin I tautimuoto ja harvinaisempi tyypin II tautimuoto. Tyypin I sitrullinemia alkaa yleensä oireilla potilaan ensimmäisinä elinpäivinä. Oireita ovat vaikeutuva letargisuus, ruokkimisvaikeudet, oksentelu, kouristelu ja tajunnan menetys. Osalle sairastuneista kehittyy vakava maksan toimintahäiriö. Harvinaisemmissa tapauksissa tyypin I sitrullinemia ilmenee lievempänä muotona, joka saattaa kehittyä myöhemmin lapsuusiällä tai jopa aikuisuudessa. Näissä tapauksissa oireina voi esiintyä letargisuuden lisäksi voimakkaita päänsärkyjä, pälvisokeutta ja ataksiaa.[1]
Tyypin II sitrullinemian oireisiin kuuluvat sekavuus, levottomuus, muistinmenetys, käytöshäiriöt, kouristelu ja kooma. Yleensä tyypin II sitrullinemian oireet alkavat aikuisiällä. Niihin voi liittyä jokin laukaiseva tekijä, kuten tietty lääke, infektio, alkoholinkäyttö tai leikkaus. Joskus tyypin II sitrullinemia kehittyy henkilölle, jolla on ollut vastasyntyneen maksansisäinen kolestaasi. Vaikka kolestaasin oireet näyttäisivät parantuneen, myöhemmin varhaislapsuuden aikana voi ilmetä kasvuviivästymää, äärimmäistä väsymystä ja dyslipidemiaa. Vuosia tai jopa vuosikymmeniä myöhemmin voivat kehittyä aikuisten tyypin II sitrullinemian tyyppioireet.[1]
Yleisyys, syyt ja sairaudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kansainvälisellä tasolla noin yhdellä ihmisellä 57 000:sta ilmenee tyypin I sitrullinemia. Tyypin II sitrullinemiaa esiintyy varsinkin japanilaisen väestön keskuudessa. Japanissa esiintyvyys on arviolta 1/100 000–230 000. Tapauksia on kuitenkin kuvattu myös muissa väestöissä.[1] Ureakiertotautien ryhmässä sitrullinemia on harvinaisempi kuin ornitiinitranskarbamylaasin puutos. Se on kuitenkin yleisempi kuin CPS-puutos, ASAuria ja arginaasin puutos. Suomessa sitrullinemia on katsottu kansainvälistä tasoa harvinaisemmaksi.[2]
Geenin ASS1 mutaatiot aiheuttavat tyypin I sitrullinemiaa vähentämällä arginiinimeripihkahapposyntetaasin entsyymiaktiivisuutta, jolloin ureakierto häiriytyy ja myrkkyjä kertyy verenkiertoon. Ammoniakki on myrkyllistä erityisesti hermostolle, mikä johtaa neurologisiin oireisiin. Geenin SLC25A13 muutokset aiheuttavat tyypin II sitrullinemian myös niissä tapauksissa, joissa tauti on alkanut varhaisena kolestaasina. Nämä mutaatiot yleensä estävät soluja tuottamasta lainkaan toimivaa sitrulliinia.[1]
Sitrullinemiaa sairastavien hengen pelastaminen on osoittautunut usein vaikeaksi.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Citrullinemia MedlinePlus Genetics, viitattu 18.8.2023
- ↑ a b c Anna Siitonen, Matti K. Salo, Perinnölliset ureakiertotaudit Suomessa Duodecim 2004, viitattu 18.8.2023