Sinosauropteryx
| Sinosauropteryx | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Matelijat Reptilia |
| Ylälahko: | Dinosaurukset Dinosauria |
| Lahko: | Liskonlantioiset Saurischia |
| Alalahko: | Teropodit Theropoda |
| Heimo: | †Compsognathidae |
| Suku: |
†Sinosauropteryx Ji & Ji, 1996 |
| Laji: | prima |
| Kaksiosainen nimi | |
|
† Sinosauropteryx prima |
|
| Katso myös | |
Sinosauropteryx (nimen merkitys: ”kiinalainen liskon siipi”) on sukupuuttoon kuollut Compsognathidae-heimoon kuuluva petodinosaurusten suku, joka eli Kiinassa noin 130–125 miljoonaa vuotta sitten.[1][2] Se tuli tunnetuksi siitä, että se oli ensimmäinen varmistettu höyhenpeitteinen dinosaurus.
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sinosauropteryx kasvoi noin metrin pituiseksi ja 29 senttimetrin korkuiseksi ja painoi noin 2,5 kilogrammaa.[3][4] Lajilla oli suuhteellisen suuri häntä verrattuna muun ruumiin kokoon.[1] Se käveli kahdella jalalla ja juoksi nopeasti. Tutkijat uskovat sen juosseen jopa 64 kilometrin tuntinopeudella.[3] Suurin osa sen pituudesta koostui sen hännästä, joka oli pisin kaikista teropodeista.[4][5] Lajilla oli koukkukynnet ja niiden käsivarret olivat lyhyet.[6] Lajilla oli pienet hampaat.[7] Se kuului teropodeihin.[2][8]
Fossiilit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sinosauropteryx löydettiin ensimmäisen kerran vuonna 1996 Kiinasta, Liaoningin louhokselta.[1] Höyhenpeitteen olemassaolo saatiin selville sen luihin jääneistä untuvamaisista höyheneistä.[6] Tutkijat uskoivat että höyhenet suojasivat sitä kylmyydeltä.
Sinosauropteryxilla oli todennäköisesti poikittaisia valkoisia ja oransseja raitoja koko hännän pituudelta ja että sen kaulaa ja selkää peittävät untuvat olivat väriltään punaruskeita tai oransseja.[9][10] Tutkimus edisti käsitystä dinosaurusten värityksestä. Kyseinen tiimi ei löytänyt solurakenteita, jotka olisivat vastuussa muista väreistä, kuten keltaisesta, purppurasta tai sinisestä.[11] He viittaavat myös siihen, että dinosauruksen solut olisivat saattaneet tuottaa värillisiä pigmenttejä, kuten karotenoideja ja porfyriinejä.[11]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sinosauropteryxen elinympäristö koostui märistä metsistä ja järvistiä. Se jakoi yleensä elimympäristönsä muiden samankaltaisen lajien kanssa, esimerkiksi: Sinocalliopteryxien, Sinornithosaurus ja Tianyuraptorien kanssa.[7]
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yksi Sinosauropteryxin fossiili näyttää sisältävän liskon jäännöksiä mahassaan. Toisessa fossiilinäytteessä havaittiin sen sisältävän kolmen pienen muun nisäkkään leukojen jäämiä.[4][12]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Ben Morgan: Dinosaurukset : Suuri dinosauruskirja, s. 183. Suomentanut Marko Niemi. Readme.fi, 2011. ISBN 978-952-220-416-5
- ↑ a b Sinosauropteryx prima Australian Museum. 19.11.2018. Viitattu 5.3.2019. (englanniksi)
- ↑ a b Sinosauropteryx Newdinosaurs.com. Viitattu 5.3.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c Sinosauropteryx Dinosaurs Jungle. Viitattu 5.3.2019. (englanniksi)
- ↑ "An exceptionally well-preserved theropod dinosaur from the Yixian Formation of China" Nature. Viitattu 5.3.2019. (englanniksi)
- ↑ a b Davidson, Susanna: Dinosaurusten aika, s. 82. Kirjalito Oy Ab, 2004. ISBN 951-28-4088-X
- ↑ a b Paul, Gregory S.,: The Princeton field guide to dinosaurs, s. 124. Princeton, N.J.: Princeton University Press. 954055249 Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste Teoksen verkkoversio (viitattu 9.1.2021).
- ↑ Sinosauropteryx Natural History Museum. Viitattu 5.3.2019. (englanniksi)
- ↑ Fiann M.Smithwick: Countershading and Stripes in the Theropod Dinosaur Sinosauropteryx Reveal Heterogeneous Habitats in the Early Cretaceous Jehol Biota ScienceDirect. 6.11.2017. Viitattu 5.3.2019. (englanniksi)
- ↑ Carl Zimmer: Study Offers an Insight Into Dinosaur Colors The New York Times. 27.1.2010. The New York Times Company. Viitattu 5.3.2019. (englanniksi)
- ↑ a b Matt Kaplan: Fossil feathers reveal dinosaurs' true colours Nature. 27.1.2010. Viitattu 5.3.2019. (englanniksi)
- ↑ J.H. Hurum: Were mammals originally venomous? Acta Palaeontologica Polonica. 2006. Viitattu 5.3.2019. (englanniksi)