Siniukonkorento

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Siniukonkorento
Koiras
Koiras
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta, Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset, Arthropoda
Luokka: Hyönteiset, Insecta
Lahko: Sudenkorennot, Odonata
Alalahko: Aitosudenkorennot, Anisoptera
Heimo: Ukonkorennot, Aeshnidae
Suku: Aeshna
Laji: juncea
Kaksiosainen nimi

Aeshna juncea
(Linnaeus, 1758)

Synonyymit
  • Aeshna rustica Zetterstedt, 1840[1]
  • Aeshna undulata Bartenev, 1930[1]
  • Libellula juncea Linnaeus, 1758[1]
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Siniukonkorento Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Siniukonkorento Commonsissa

Siniukonkorento (Aeshna juncea) on ukonkorentoihin kuuluva sudenkorento, jota elää lähes koko Euraasiassa.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähikuva nuoresta yksilöstä.

Siniukonkorento on ulkonäöltään erityisesti suo-, iso- ja rannikkoukonkorennon kaltainen. Eniten näistä siniukonkorento muistuttaa suoukonkorentoa ja vähiten rannikkoukonkorentoa. Lajeja ei välttämättä erota selkeästi yksittäisen tuntomerkin perusteella.[2]

Korennon tumman keskiruumiin sivuilla on kaksi vaaleaa viivaa. Viivojen yhteenlaskettu leveys on tavallisesti niiden välisen alueen leveyttä pienempi. Useimmiten viivoista etummainen kapenee ylöspäin. Lajin päässä silmien taustapuolella on yleensä pienet keltaiset pilkut. Suoukonkorennolla ei ole näitä pilkkuja. Koiraalla on pieni ja teräväreunainen vaalea kuviointi takaruumiin kolmannessa jaokkeessa lähellä keskiruumista. Lajin naaras eroaa lähisukuisista lajeista myös perälisäkkeidensä perusteella. Ne ovat päältä katsoen kapeammat ja sivulta katsoen leveämmät kuin suoukonkorennon vastaavat.[2]

Lajilla on 48–59 mm pitkä takaruumis, ja takasiipi on 41–50 mm pitkä. Koko erottaa lajin suurikokoisemmista iso- ja rannikkoukonkorennosta.[2]

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa siniukonkorennon aikuisia yksilöitä tavataan kesäkuun puolivälistä lokakuun puoliväliin. Päälentoaika on heinäkuun alkupuolelta syyskuun alkuun.[2]

Lajin yksilöillä on tapana saalistaa myöhäänkin iltaisin.[2]

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siniukonkorentoa elää laajalla alueella holarktisella alueella. Levinneisyysalue ulottuu Britanniasta Pohjois-Amerikkaan, jossa elää erillinen alalaji.[2] Laji on Pohjois-Euroopassa, Siperiassa ja Pohjois-Amerikassa yleinen ja laajalle levinnyt. Keski- ja Etelä-Euroopassa se on harvinaisempi ja elää lähinnä vuoristoissa.[1] Siniukonkorentoa tavataan hyvin yleisenä koko Suomessa.[2]

Laji elää miltei minkälaisissa vesistöissä hyvänsä. Suomessa tavallisimpia elinympäristöjä ovat järvenlahdet ja suolammet, joilla on paljon kasvillisuutta.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Boudot, J.-P.: Aeshna juncea IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.2. 2014. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 27.10.2014. (englanniksi)
  2. a b c d e f g h Karjalainen, Sami: Suomen sudenkorennot. Uudistettu laitos. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2010. ISBN 978-951-31-5425-7.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]