Sinikurkkumomotti
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
| Sinikurkkumomotti | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Säihkylinnut Coraciiformes |
| Heimo: | Momotit Momotidae |
| Suku: | Aspatha |
| Laji: | gularis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Aspatha gularis |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Sinikurkkumomotti (Aspatha gularis)[2] on momotteihin kuuluva lintulaji. Lajia tavataan Keski-Amerikassa.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sinikurkkumomotti kasvaa noin 27 cm pitkäksi. Sukupuolet muistuttavat toisiaan ulkonäöltään. Lajin pää, rinta selkä ja siivet ovat vihreät. Silmienympärystät ovat kellertävät, ja silmien takana on musta laikku. Sinikurkkumomotin vatsa on sininen.[3][4][5]
Levinneisyys ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sinikurkkumomottia tavataan Meksikon eteläosista Hondurasiin. Lajin elinympäristöä ovat tammia ja mäntyjä kasvavat metsät ja kosteammat pilvimetsät. Se liikkuu yksin tai pareittain.[3][4][5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ BirdLife International: Aspatha gularis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-2. 2020. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 26.6.2023. (englanniksi)
- ↑ Sinikurkkumomotti – Aspatha gularis Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 26.6.2023.
- ↑ a b Andrew C. Vallely, Dale Dyer: Birds of Central America, s. 250. Princeton University Press, 2018. ISBN 978-0-691-13801-5. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 26.6.2023). (englanniksi)
- ↑ a b Ernest Preston Edwards, Edward Murrell Butle: A Field Guide to the Birds of Mexico and Adjacent Areas, s. 84. University of Texas Press, 2003. ISBN 978-0-292-72091-6. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 26.6.2023). (englanniksi)
- ↑ a b Robert S. Ridgely, John A. Gwynne: A Guide to the Birds of Panama: With Costa Rica, Nicaragua, and Honduras, s. 452. Princeton University Press, 1989. ISBN 978-0-691-02512-4. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 26.6.2023). (englanniksi)