Silvio Barbato
Silvio Barbato (11. toukokuuta 1959 – 1. kesäkuuta 2009) oli italialaissyntyinen kapellimestari ja säveltäjä. Hänen perheensä muutti Brasiliaan isän työn perässä vuonna 1970. Barbato opiskeli orkesterinjohtoa Brasiliassa Cláudio Santoron ja sävellystä Italiassa Azio Corghin johdolla. Hän pyrki itse tekemään Santoron musiikkia tunnetummaksi, sillä tämä ei elämänsä aikana saavuttanut laajaa mainetta Brasilian ulkopuolella. Barbatolla oli myös filosofian tohtorin arvo Chicagon yliopistolta.[1]
Barbato esiintyi Brasiliassa ensi kertaa 25-vuotiaana, jolloin hän johti Toscan esityksen. Puccinin lisäksi hän johti muun muassa Berlioz'n, Bellinin, Verdin ja Villa-Lobosin teosten esityksiä. Barbato toimi Brasílian kansallisteatterin sinfoniaorkesterin musiikillisena johtajana vuosina 1989–1992 ja sai uuden nimityksen samaan virkaan vuonna 1999. Luiz Fernando Malheiron erottua vuonna 2002 protestiksi hallituksen rahoituksen leikkauksien takia Barbato seurasi häntä Rio de Janeiron Teatro Municipalin johdossa.[1]
Barbato oli Villa-Lobos: Uma Vida di Paixão -elokuvan (2000) musiikillinen ohjaaja. Elokuva sai Cinema Brazil Grand Prizen parhaasta musiikista.[1]
Barbato kuoli lento-onnettomuudessa Air Francen lennolla 447 Rio de Janeirosta Pariisiin. Säveltäjänä Barbaton tuotantoon kuului kaksi esitettyä oopperaa; kolmannen käsikirjoitus katosi lennon mukana.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Silvio Barbato - Telegraph. (englanniksi)
| ||||||||||||||||||
