Siltarumpupolitiikka
Siltarumpupolitiikka on Suomessa käytetty nimitys ilmiöstä, jossa poliitikot ajavat valtion budjettia tehtäessä läpi pieniä investointeja omaan vaalipiiriinsä tai kotikuntaansa. Muissa maissa sama ilmiö tunnetaan eri nimillä. Suomessa nimitys tulee tarkasti yksilöidyistä ylimääräisistä tienpidon määrärahoista.
"Siltarumpupolitiikan" perimmäisenä tarkoituksena on pidetty poliitikon halua tulla uudelleen valituksi olemalla äänestäjilleen näkyvällä tavalla hyödyksi. Korjauksen paikallisiin oloihin toivotaan nähtävän asiaa ajaneen poliitikon ansiona.[1]
Esimerkki siitä ovat tien ja sen siltarumpujen (pieniä tien alittavia vesitunneleita) korjaukset. Muita esimerkkejä ovat mm. kylätiet, sillat ja lossit.[1]
Siltarumpupolitiikalle 1990-luvulla muodostui pilkallinen sävy ja liian avoimesti omia paikallisia hankkeita valtakunnallisesti ajavaa saatetaan sanoa siltarumpupoliitikoksi. Erityisesti siltarumpupolitiikka liitetään Suomessa keskustapuolueeseen ja sisäministeriin Mauri Pekkariseen. Pekkarinen toimi sisäministerinä vuosina 1991-1995. Termiä oli tiettävästi käyttänyt jo aiemmin Jörn Donner.[2] Pekkarisesta tulee myös pekkarointi. Muita samankaltaisia käsitteitä ovat iltalypsy.[3] Kuitenkin samalla tavoin muidenkin puolueiden kansanedustajat ovat ajaneet oman alueensa etua[1].
Esimerkkejä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Helsingin Sanomat listasi mm. seuraavat hankkeet esimerkkeinä siltarumpupolitiikasta:[4]
- Raippaluodon silta. Liikenneministeri Ole Norrback päätti rakennuttaa omaan vaalipiiriinsä yli kilometrin pituisen sillan Raippaluodon saareen.[4]
- Kärkisten silta. Sisäministeri Mauri Pekkarinen puolusti voimakkaasti sillan rakentamista Korpilahdelle, joka kuuluu hänen omaan vaalipiiriinsä.[4]
- Mäkelänrinteen uimahalli. Pääministeri Paavo Lipponen ajoi Helsinkiin uimahallia valtakunnallisen liikuntaohjelman ykköshankkeena. Hanke sai poikkeuksellisen paljon valtionavustusta. Lipponen edusti Helsingin vaalipiiriä.[4]
- Eduskunnan valtiovarainvaliokunnan liikennejaoston puheenjohtajana toimiessaan varkautelainen poliitikko Kari Rajamäki ajoi läpi suuria tiehankkeita, mm. Varkaus–Joroinen-välin parannuksen.[4]
"Silta ei minnekään"
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Poliittiset vastustajat saattavat käyttää termiä "silta ei mihinkään" kuvaamaan siltaa (tai ehdotettua siltaa), joka palvelee harvaan asuttuja alueita korkein kustannuksin. Se esitetään esimerkkinä siltarumpupolitiikasta. [5]
Vuonna 2005 Alaskalle annettiin yli 200 miljoonaa dollaria sillan rakentamiseksi saarelle, jolla asui ainoastaan 50 ihmistä. Sitä kutsuttiin "sillaksi ei minnekään". Vuosikymmen myöhemmin suunnitelmasta luovuttiin.[6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 3 Siltarumpujen tahdissa. Länsi-Saimaa 18.9.2017. Viitattu 4.11.2017
- ↑ Tiedätkö mistä siltarumpupolitiikka sai alkunsa. Maaseudun Tulevaisuus 5.9.2017. Viitattu 4.11.2017
- ↑ Keskusta ratsastaa eurovaaleihin Kekkosella. Kaleva 24.4.2009. Viitattu 4.11.2017
- 1 2 3 4 5 Kilometrin silta piskuiseen saareen ja hulppea valtatie metsässä – nämä ovat siltarumpupolitiikan kauneimpia kukkasia Helsingin Sanomat. 30.8.2017. Viitattu 31.8.2017.
- ↑ Ou: The Results Are In: Chinese Stimulus Fails 10.8.2012. The Heritage Foundation. Arkistoitu August 11, 2012. ”The world's longest sea bridge, built in Qingdao, [the Jiaozhou Bay Bridge ] has few users, making it the Chinese version of the "Bridge to Nowhere".” Viitattu 11 August 2012.
- ↑ Torontossa suunnitellaan metrolinjan laajentamista yhden pysäkinvälin verran – mutta hintaa on kertymässä reilusti enemmän kuin koko Länsimetrolle Helsingin Sanomat. 26.11.2017.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- "Pekkarointi" ja siltarumpupolitiikka olisi osattava myös Päijät-Hämeessä. Uusi Lahti 10.3.2004 (Internet Archivessa)
- Uutiskommentti Tekniikka ja Talous-lehdessä "Tervetuloa siltarumpupolitiikka!" (Internet Archivessa)
- Uutispäivä Demari "Siltarumpupolitiikka ei toimi" (Internet Archivessa)