Siltarumpupolitiikka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Siltarumpupolitiikka on Suomessa käytetty nimitys ilmiöstä, jossa poliitikot ajavat valtion budjettia tehtäessä läpi pieniä investointeja omaan vaalipiiriinsä tai kotikuntaansa. Muissa maissa sama ilmiö tunnetaan eri nimillä. Suomessa nimitys tulee tarkasti yksilöidyistä ylimääräisistä tienpidon määrärahoista.

"Siltarumpupolitiikan" perimmäisenä tarkoituksena on pidetty poliitikon halua tulla uudelleen valituksi olemalla äänestäjilleen näkyvällä tavalla hyödyksi. Korjauksen paikallisiin oloihin toivotaan nähtävän asiaa ajaneen poliitikon ansiona.[1]

Siltarumpupolitiikalle 1990-luvulla muodostui pilkallinen sävy ja liian avoimesti omia paikallisia hankkeita valtakunnallisesti ajavaa saatetaan sanoa siltarumpupoliitikoksi. Erityisesti siltarumpupolitiikka liitetään Suomessa keskustapuolueeseen ja sisäministeriin Mauri Pekkariseen. Pekkarinen toimi sisäministerinä vuosina 1991-1995. Termiä oli tiettävästi käyttänyt jo aiemmin Jörn Donner.[2] Pekkarisesta tulee myös pekkarointi. Muita samankaltaisia käsitteitä ovat iltalypsy.[3] Kuitenkin samalla tavoin muidenkin puolueiden kansanedustajat ovat ajaneet oman alueensa etua[1].

Esimerkkejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin Sanomat listasi seuraavat hankkeet esimerkkeinä siltarumpupolitiikasta:[4]

  • Raippaluodon silta. Liikenneministeri Ole Norrback päätti rakennuttaa omaan vaalipiiriinsä pitkän ja kalliin sillan.
  • Kärkisten silta. Sisäministeri Mauri Pekkarinen puolusti voimakkaasti sillan rakentamista Korpilahdelle, joka kuuluu hänen omaan vaalipiiriinsä.
  • Mäkelänrinteen uimahalli. Pääministeri Paavo Lipponen ajoi Helsinkiin uimahallia valtakunnallisen liikuntaohjelman ykköshankkeena. Hanke sai poikkeuksellisen paljon valtionavustusta. Lipponen edusti Helsingin vaalipiiriä.
  • Eduskunnan valtiovarainvaliokunnan liikennejaoston puheenjohtajana toimiessaan varkautelainen poliitikko Kari Rajamäki ajoi läpi suuria tiehankkeita, mm. Varkaus–Joroinen-välin parannuksen.
  • Huutokoski–Savonlinna-rata. Liikenneministeri Anu Vehviläinen järjesti vuonna 2008 rahoituksen radan perusparannukselle välillä Huutokoski–Savonlinna. Hanketta perusteltiin tulevilla satojen tuhansien tonnien kuljetuksilla. [5] Rantasalmi–Savonlinna-rataosuus suljettiin 1. syyskuuta 2015, jotta Laitaatsalmen syväväylä voitiin rakentaa. Sen tieltä purettiin Laitaatsalmen rautatiesilta ja rataa kilometrin verran.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Siltarumpujen tahdissa. Länsi-Saimaa 18.9.2017. Viitattu 4.11.2017
  2. Tiedätkö mistä siltarumpupolitiikka sai alkunsa. Maaseudun Tulevaisuus 5.9.2017. Viitattu 4.11.2017
  3. Keskusta ratsastaa eurovaaleihin Kekkosella. Kaleva 24.4.2009. Viitattu 4.11.2017
  4. Kilometrin silta piskuiseen saareen ja hulppea valtatie metsässä – nämä ovat siltarumpupolitiikan kauneimpia kukkasia Helsingin Sanomat. 30.8.2017. Viitattu 31.8.2017.
  5. PIEKSÄMÄKI–SAVONLINNA–PARIKKALA- henkilöjunaliikenteen kehittämisselvitys Web Archive (Esavo). 3.1.2011 Viitattu = 6.9.2021.
  6. Vt14 Laitaatsalmen kohta: Rataan kohdistuvat työt käynnistyvät Liikennevirasto. 2.9.2015. Viitattu 20.5.2016.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä politiikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.