Sigríður Á. Andersen
| Sigríður Á. Andersen | |
|---|---|
_Sigr%C3%AD%C3%B0ur_%C3%81._Andersen_(35711122216)_(cropped).jpg) |
|
| Oikeusministeri | |
|
11. tammikuuta 2017 – 14. maaliskuuta 2019
|
|
| Edeltäjä | Ólöf Nordal (sisäministeri) |
| Seuraaja | Þórdís Kolbrún R. Gylfadóttir |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 21. marraskuuta 1971 Reykjavík |
| Kansalaisuus |
 Islanti |
| Puoliso | Glúmur Jón Björnsson |
| Lapset | 2 |
| Tiedot | |
| Puolue | Itsenäisyyspuolue |
Sigríður Ásthildur Andersen (s. 21. marraskuuta 1979) on islantilainen itsenäisyyspuolueen poliitikko, joka toimi Islannin oikeusministerinä vuosina 2017–2019.
Sigríður syntyi Reykjavíkissä. Hän valmistui lakimieheksi Islannin yliopistosta vuonna 1999 ja sai asianajajan luvan vuonna 2001. Vuosina 1999–2005 hän toimi lakimiehenä Islannin kauppakamarilla ja vuosina 2007–2015 LEX-lakiasiainyrityksessä. Vuosina 2004–2009 hän oli tuomioistuinneuvoston jäsen. Sigríður valittiin Alltingiin vuoden 2015 parlamenttivaaleissa Reykjavíkurkjördæmi suður -vaalipiiristä. Hänet nimitettiin oikeusministeriksi vuonna 2017.[1]
Vuonna 2017 Sigríður nimitti Islannin valitustuomioistuimeen 15 tuomaria osin vastoin lakivaliokunnan suosituksia. Hän korvasi neljä valiokunnan ehdottamista ehdokkaista valiokunnan vähemmän tehtävään soveltuviksi katsomilla ehdokkailla; näiden joukossa oli muiden muassa Jón Finnbjörnsson, Sigríðurin entisen kollegan aviomies, jota valiokunta piti 33 ehdokkaasta 30:nneksi vähiten soveltuvana, sekä itsenäisyyspuolueen kansanedustajan Brynjar Níelssonin vaimo. Valitsematta jäänyt, aiemmin vihreän vasemmiston palveluksessa työskennellyt Ástráður Haraldsson valitti nimityspäätöksestä, minkä seurauksena Reykjavíkin käräjäoikeus totesi valiokunnan suosituksista poikenneet nimitykset lainvastaisiksi.[2] Joulukuussa 2017 Islannin korkein oikeus tuomisti valtion maksamaan kahdelle nimittämättä jääneistä tuomariehdokkaista 700 000 kruunun korvaukset.[3] Maaliskuussa 2018 Sigríðuriä vastaan jätettiin epäluottamuslause, joka äänestettiin Alltingissa kumoon äänin 33–27.[4] Maaliskuussa 2019 Euroopan ihmisoikeustuomioistuin antoi tuomion, jonka mukaan tuomarien nimitys oli rikkonut Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6. artiklaa. Tuomion jälkeen Sigríður erosi ministerinvirastaan.[5] Häntä ei valittu ehdokkaaksi vuoden 2021 parlamenttivaaleihin.[6]
Sigríður on naimisissa Glúmur Jón Björnssonin kanssa. Heillä on vuosina 2005 ja 2009 syntyneet tyttäret.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Sigríður Á. Andersen Æviágrip þingmanna frá 1845. Alþingi. Arkistoitu 4.6.2022. Viitattu 4.6.2022. (islanniksi)
- ↑ Jón Trausti Reynisson: Sigríður Andersen braut lög þegar hún handvaldi dómara í Landsrétt Stundin. 15.9.2017. Arkistoitu 5.6.2022. Viitattu 5.6.2022. (islanniksi)
- ↑ Þórður Snær Júlíusson: Hæstiréttur segir dómsmálaráðherra hafa brotið gegn stjórnsýslulögum Kjarninn. 19.12.2017. Arkistoitu 5.6.2022. Viitattu 5.6.2022. (islanniksi)
- ↑ Sigríður stóð af sér vantraust 6.3.2018. RÚV. Arkistoitu 5.6.2022. Viitattu 5.6.2022. (islanniksi)
- ↑ MDE segir Landsrétt ólöglega skipaðan 12.3.2019. RÚV. Arkistoitu 5.6.2022. Viitattu 5.6.2022. (islanniksi)
- ↑ Þórður Snær Júlíusson: Guðlaugur Þór sigraði í Reykjavík – Sigríður Andersen beið afhroð Kjarninn. 6.6.2021. Arkistoitu 5.6.2022. Viitattu 5.6.2022. (islanniksi)
|
