Sifoni (biologia)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Venussimpukan sifoni osoittaa oikealle ja siinä on erilliset hylky- ja hengitysputket.

Sifoni eli suppilo on nilviäisillä esiintyvä anatominen rakenne. Sifoneita on niin joillakin vedessä elävillä kotiloilla, simpukoilla kuin pääjalkaisilla.[1] Ne ovat nilviäisen vaippaan kuuluvia putkimaisia rakenteita, joiden läpi virtaa vesi. Nilviäislajit käytettävät sifonilla kierrättämäänsä vettä muun muassa ravinnon hankkimiseen, hengitykseen, hylkyaineiden poistoon ja lisääntymiseen. Simpukoilla on yleensä erikseen sisään- ja ulosvirtausputket (hengitys- ja hylkyputket), muilla nilviäisillä on vain yksi putki.[1][2]

Simpukat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jotkin simpukat kaivautuvat pohjasedimenttiin ja jättävät esiin vain sifonin kaksiputkisen pään jonka kautta kierrättävät vettä josta ne suodattavat ravintoa ja saavat vettä josta kiduksillaan saavat tarvitsemansa hapen.[3] Tälläisia lajeja ovat muun muassa Suomessakin elävät hietasimpukka (Mya arenaria) ja liejusimpukka (Limecola balthica)[4] ja Tyynenmeren rannikoilla elävä geoduck (Panopea generosa) simpukka jonka sifonit saattavat olla yli metrin pituisia.[5]

Pääjalkaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääjalkaiset erityisesti mustekalat käyttävät sitä myös liikkeen synnyttämiseen reaktiovoimalla. Mustekalat käyttävät sifonia myös puolustautumiseen ja nopean pakenemisen lisäksi saattavat sen avulla kaivautua pohjaan jolloin pohjasta nouseva hiekka tai muta hautaa mustekalan. Ne suihkuttavat sen kautta myös mustetta joka muodostaa veteen pilven joka häiritsee saalistaja ja auttaa mustekalaa pakenemaan.[2]

Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Sinisimpukka LuontoPortti. Viitattu 30.11.2019.
  2. a b Ahola, Aapo: Seepia on viisas. Seepia -lehti, 1999, nro 1, s. 3-7. Artikkelin verkkoversio Viitattu 30.11.2019. (englanniksi)
  3. Kostamo, Kirsi (toim.) & Hemmi, Anne & Nappu, Niko & Toppinen, Heli & Westerbom, Mats: Vesiluontokurssi – Itämeri – ekologia Suuri Sininen. 16.5.2019. Viitattu 30.11.2019. (englanniksi)
  4. Timonen, Anne & Issakainen, Jouni: Itämeren simpukoiden sielunelämää – ja vähän muutakin. Pohjamuta, 2004, s. 4–7. Saarístomeren sukeltajat ry. Artikkelin verkkoversio Viitattu 26.11.2019.
  5. Karala, Maija: Viikon outo eläin: todella rujo simpukka Erään planeetan ihmeitä. 25.1.2013. Viitattu 30.11.2019. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sifoni (biologia).
  • Lab 5: Phylum Mollusca Biology 18, Amherst College. 2008. Viitattu 30.11.2019. (englanniksi)
  • Fishelson, L.: Comparative morphology and cytology of siphons and siphonal sensory organs in selected bivalve molluscs. Marine Biology, 2000, 137. vsk, nro 3, s. 497–509. Artikkelin verkkoversio Viitattu 30.11.2019. (englanniksi)
Tämä biologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.