Liejusimpukka
| Liejusimpukka | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Nilviäiset Mollusca |
| Luokka: | Simpukat Bivalvia |
| Alaluokka: | Erilaishampaiset Heterodonta |
| Lahko: | Cardiida |
| Heimo: | Liejusimpukat Tellinidae |
| Suku: | Limecola |
| Laji: | balthica |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Limecola balthica |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Liejusimpukka eli itämerensimpukka (Limecola balthica tai Macoma balthica) on suhteellisen pienikokoinen merenpohjaan kaivautuva simpukkalaji. Se on Itämeren tärkeimpiä pohjaeläinlajeja, ja Itämeren harvoista merisimpukoista kaikkein laimeimmassa murtovedessä toimeen tuleva simpukka.
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Liejusimpukka on litteä ja sileäkuorinen, muodoltaan soikeahko, hieman kolmiomainen simpukka. Kuoren väri Itämeressä on valkoinen tai vaaleanpunainen. Länsi-Euroopassa esiintyy muitakin värimuotoja. Kuoren pituus on yleensä alle 2 senttiä ja enintään 3 senttiä.
Levinneisyys ja alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Liejusimpukan kokonaislevinneisyys kattaa sekä Atlantin että Tyynenmeren pohjoisosien rannikkovedet, Euroopassa sen alue ulottuun Biskajanlahdelta Vienanmereen ja Karanmeren länsiosaan. Tyypillisiä elinympäristöjä ovat jokisuut ja mutaiset vuorovesirannat.
Itämeressä liejusimpukka elää muta- ja hiekkapohjilla rannan tuntumasta lähes 100 metrin syvyyteen, runsaimmillaan 2-5 metrissä. Se on monin paikoin pohjayhteisön valtalaji. Suomen rannikolla sen levinneisyys ulottuu Virolahdelta Kokkolan seudulle noin 3 promillen suolapitoisuuteen.
Itämeren liejusimpukan alkuperä on omalaatuinen: se on syntynyt Atlantista ja Tyynestämerestä saapuneiden simpukkakantojen sekoittuessa.
Elintavat ja lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Liejusimpukka elää pehmeään merenpohjaan kaivautuneena, jopa 10 cm syvyydessä. Sieltä se työntää pohjan pinnalle kaksi hengitysputkea, sifonia. Toisella se imuroi ravinnokseen planktonia ja orgaanista ainesta pohjan tuntumasta, toinen on poistoputki.
Liejusimpukka lisääntyy alkukesällä. Naaraan ja koiraan kudussa vapautuvat sukusolut yhtyvät vedessä ja niistä syntyy toukka, joka ui vapaana planktoneläimenä muutaman viikon ajan ennen kuin laskeutuu pohjalle, käy läpi muodonmuutoksen ja jatkaa elämäänsä pohjaeläimenä.
.jpg)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jan-Erik Bruun: Liejusimpukka Luontoportti.com
| ||||||||||