Seikkailu (vuoden 1960 elokuva)
| Seikkailu | |
|---|---|
| L’avventura | |
 |
|
| Ohjaaja | Michelangelo Antonioni |
| Käsikirjoittaja |
|
| Tuottaja | Cino Del Duca |
| Säveltäjä | Giovanni Fusco |
| Kuvaaja | Aldo Scavarda |
| Leikkaaja | Eraldo Da Roma |
| Tuotantosuunnittelija | Piero Poletto |
| Pääosat | |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | |
| Tuotantoyhtiö |
|
| Levittäjä | Netflix |
| Ensi-ilta | 1960 |
| Kesto | alun perin 143 min, Suomessa 130 min |
| Alkuperäiskieli | italia |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Seikkailu (L’avventura) on Michelangelo Antonionin ohjaama italialais-ranskalainen draamaelokuva vuodelta 1960. Antonioni laati myös elokuvan käsikirjoituksen yhdessä Elio Bartolinin ja Tonino Guerran kanssa. Kokeellinen ja perinteisiä dramaturgian sääntöjä rikkova elokuva sai osakseen vihellyskonsertin ja naurunremakan Cannesin elokuvajuhlien yleisöltä[1], mutta voitti kuitenkin tuomariston palkinnon ja oli ehdolla Kultaisen palmun saajaksi. Seikkailu on sittemmin vain noussut arvostuksessa ensimmäisenä osana Antonionin niin sanottua ”yksinäisyystrilogiaa”, jonka muut osat ovat Yö (La notte, 1961) ja Kuumetta (L’eclisse, 1962). Tarinassa purjehdusseurueen yksi jäsen, elokuvan siihenastinen päähenkilö Anna, katoaa mystisesti, ja häntä etsiessään Annan poikaystävä ja paras ystävätär lähenevät toisiaan.
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Anna (Lea Massari) tapaa ystävättärensä Claudian (Monica Vitti) isänsä huvilalla Rooman ulkopuolella. He ajavat Rooman Isola Tiberinaan Annan poikaystävän Sandron (Gabriele Ferzetti) luokse. Claudian odottaessa alakerrassa Anna ja Sandro rakastelevat yläkerrassa. Sitten kaikki kolme ajavat rantaan, jossa heitä odottaa kaksi varakasta pariskuntaa. Joukkio lähtee purjehtimaan pitkin rannikkoa kohti etelää.
Seuraavana aamuna vene saavuttaa Liparisaaret Sisilian pohjoispuolella. Äkkiä Anna saa päähänsä hypätä mereen, ja Sandro hyppää hänen peräänsä. Anna huutaa nähneensä hain, mutta tunnustaa myöhemmin Claudialle tehneensä sen vain herättääkseen Sandron huomion. Vene rantautuu pienelle Lisca Biancan saarelle. Anna ja Sandro lähtevät vaeltamaan rantaa ja puhuvat suhteestaan. Annaa harmittavat Sandron pitkät poissaolot liikematkojen takia. Sandro ei ole kuulevinaan, vaan nukahtaa kalliolle.
Sää alkaa huonontua, ja Corradon (James Addams) mielestä on lähdettävä saarelta ennen kuin keli pahenee. Claudia etsii Annaa, mutta tämä on kadonnut. Sandro sanoo närkästyneenä tämän olevan Annan tapaista. Sandro, Corrado ja Claudia jäävät etsimään Annaa ja lähettävät muut hälyttämään viranomaisia. He yöpyvät saaren autiossa majassa. Sandro närkästyy vihjailuista, että hän olisi syypää Annan katoamiseen. Aamulla Claudia ja Sandro kuitenkin taas lähentyvät toisiaan. Poliisi saapuu, muttei löydä mitään. Saareen saapuu pikaveneellään myös Annan isä, entinen diplomaatti, joka päättelee Annalta jääneistä kirjoista – Raamattu ja F. Scott Fitzgeraldin Yö on hellä – ettei Anna ole ainakaan tehnyt itsemurhaa. Poliisi sanoo pidättäneensä salakuljettajia lähistöltä. Sandro lähentelee Claudiaa ja tämä suuttuu. He lähtevät jatkamaan etsintöjä kumpikin erikseen. Seurue lupaa tavata uudelleen Palermossa Corradon huvilalla.
Poliisiasemalla Sandro tajuaa, etteivät pidätetyt salakuljettajat tiedä mitään Annasta. Hän menee hakemaan Claudiaa rautatieasemalta ja lähentelee häntä taas, mutta Claudia torjuu hänet ja kieltää pahentamasta asioita. Claudia nouseekin Palermoon menevään junaan, ja Sandro juoksee junan kiinni ja hyppää siihen itsekin. He riitelevät, ja Sandro poistuu junasta Castrorealen asemalla.
Messinan kaupungissa Sandro jäljittää Annan katoamisesta kirjoittaneen toimittajan Zurian. Heidän tapaamisensa keskeytyy, kun innokkaat miesihailijat seuraavat 19-vuotiasta kaunotarta Gloria Perkinsiä, joka on todellisuudessa prostituoitu. Zuria sanoo kuulleensa, että muuan apteekkari Troinassa olisi nähnyt Annan. Sandro lähtee Troinaan. Sillä välin Claudia saapuu Corradon huvilaan ja tapaa veneseurueen muut jäsenet. Heistä kukaan ei tunnu ottavan Annan katoamista vakavasti. Myös Claudia lähtee Troinaan luettuaan Zurian jutun lehdestä.
Troinassa Sandro kuulee apteekkarilta, että Anna on ostanut tältä rauhoittavia lääkkeitä. Claudian saavuttua he saavat selville, että Annan tuntomerkit täyttävä nainen olisi noussut eteläisen Sisilian Notoon lähteneeseen bussiin. Claudia ja Sandro lähtevät ajamaan kohti Notoa. He pysähtyvät autioituneessa kylässä ja rakastelevat kalliolla junan ajaessa heidän ohitseen. Notossa Sandro menee tiedustelemaan Annaa kylän ainoasta hotellista, ja Claudia jää ulos. Paikalliset miehet piirittävät Claudian. Claudia luulee näkevänsä Sandron tulevan ulos Annan kanssa ja pakenee viereiseen maalikauppaan. Sandro tulee sinne ja vakuuttaa ettei ole tavannut Annaa.
Luostarikirkon katolla nunna näyttää Claudialle ja Sandrolle maisemia. Sandro sanoo pettyneensä uraansa ja halunneensa aikoinaan arkkitehdiksi. Yhtäkkiä hän kosii Claudiaa, mutta tämä kieltäytyy. Claudia vetäisee vahingossa kirkonkellon köydestä, kellot soivat ja niihin vastaavat toisen kirkon kellot. Seuraavana aamuna Claudia herää iloisena ja vaikuttaa rakastuneelta, niin myös Sandro. Sandro lähtee kylän torille, jossa hän vahingossa läikyttää mustetta harmistuneen taideopiskelijan luonnokselle. Hän palaa hotelliin ja lähentelee Claudiaa, mutta tämä torjuu hänet ja muistuttaa, että on aika lähteä.
Taorminassa Claudia ja Sandro kirjoittautuvat hienoon hotelliin, jossa Sandron työnantaja on valmistelemassa juhlia. Claudia on väsynyt eikä lähde juhliin. Claudia ei saa unta ja lähtee etsimään Sandroa. Hän löytää miehen rakastelemassa aiemmin nähdyn Gloria Perkinsin kanssa. Sandro seuraa Claudiaa hotellin terassille ja löytää hänet itkemässä. He syleilevät ja taustalla näkyy lumihuippuinen tulivuori Etna.
Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuvan tuotantoryhmä joutui majoittumaan saarella, jossa ei ollut juoksevaa vettä eikä sähköä. Huono sää pakotti siirtämään monien ulkokuvien teon talveen. Lea Massari sai kuvauksissa sydänkohtauksen ja oli kaksi päivää tajuttomana. Tuotantoyhtiö meni konkurssiin eikä majoitus- ja cateringpalveluja ollut varaa maksaa.[2]
Vastaanotto ja jälkimaine[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Cannesin tuomaristopalkinnon ja Kultainen palmu -ehdokkuuden lisäksi Seikkailu sai kaksi Bafta-palkintoehdokkuutta (paras elokuva, paras naispääosa) ja British Film Instituten Sutherland-palkinnon. Monica Vitti sai monia palkintoja ja ehdokkuuksia roolistaan. The New York Timesin kriitikot valitsivat Seikkailun vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[3] Vuonna 2018 BBC:n kansainvälinen asiantuntijaraati äänesti sen kaikkien aikojen 50 parhaan ei-englanninkielisen elokuvan joukkoon.[4]
Elokuva oli aikansa yleisölle ja kriitikoille toivottoman pitkä, 143 minuuttia, ja tarinan kerrontaa hidastivat pitkät kohtaukset, jotka oli kuvattu niin sanotusti ”reaaliaikaisina” eli ilman tavanomaisia nopeutuksia ja aikasiirtymiä. Tässä Antonioni seurasi Roberto Rossellinin 1950-luvun alussa kehittämiä ilmaisukeinoja. Itse Seikkailun tarinassa tuntui sen sijaan olevan huomattavia ajallisia ja loogisia aukkoja tilanteiden ja henkilöhahmojen niukan pohjustuksen takia. Yleisö ei muun muassa ymmärtänyt, miksi päähenkilöt yhtäkkiä tuntuvat lakkaavan etsimästä Annaa.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Mäkinen, Aito: Makeata elämää. Helsingin Sanomat, 5.6.1960, s. 13. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- ↑ a b Brunette, Pete: The Films of Michelangelo Antonioni, s. 28, 31. Cambridge University Press, 1998. ISBN 9780521389921.
- ↑ The Best 1,000 Movies Ever Made. (Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004.) The New York Times. Arkistoitu 11.7.2016. Viitattu 31.7.2017. (englanniksi)
- ↑ The 100 greatest foreign-language films BBC Culture. 30.10.2018. Viitattu 14.11.2018. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Seikkailu (1960). KAVI – Kansallinen audiovisuaalinen instituutti. Arkistoitu 1.12.2017. Viitattu 8.5.2022.
