Sedanin taistelu (1940)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sedanin taistelu
Osa taistelua Ranskasta toisessa maailmansodassa
Maasin ylittävä ponttonisilta
Maasin ylittävä ponttonisilta
Päivämäärä:

12.–15. toukokuuta 1940

Paikka:

Sedan ympäristöineen, Ranska

Lopputulos:

Saksan voitto

Osapuolet

Ranskan lippu Ranska
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Yhdistynyt kuningaskunta

Natsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu. Saksa

Komentajat

Ranskan lippu Maurice Gamelin
Ranskan lippu Charles Huntziger
Ranskan lippu Henri Giraud
Ranskan lippu Pierre Lafontaine
Ranskan lippu Marcel Têtu
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu P. H. L. Playfair

Natsi-Saksan lippu Gerd von Rundstedt
Natsi-Saksan lippu Ewald von Kleist
Natsi-Saksan lippu Heinz Guderian

Vahvuudet

20 000 sotilasta
300 panssarivaunua
174 tykistöasetta
152 pommikonetta
250 hävittäjää

60 000 sotilasta
41 000 ajoneuvoa
771 panssarivaunua
1 470 lentokonetta
141 tykistöasetta
96 kumivenettä

Tappiot

tappiot tuntemattomat

120 kuollutta
400 haavoittunutta

Sedanin taistelu oli toisessa maailmansodassa Ranskan ja Saksan joukkojen välinen taistelu Sedanin alueen hallinnasta Ranskassa 12.–15. toukokuuta 1940. Taistelu oli osa taistelua Ranskasta.

Osapuolet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksan joukot koostuivat Heinz Guderianin XIX panssariarmeijakunnasta, johon kuuluivat 1., 2. ja 10. panssaridivisioonasta. Kenraalimajuri Friedrich Kirchnerin 1. panssaridivisioonaan kuului 52 PzKpfw II, 98 PzKpfw III, 58 PzKpfw IV ja 40 PzKpfw 35(t) -panssarivaunua sekä kahdeksan SdKfz 265 -komentovaunua. Kenraaliluutnantti Rudolf Veielin 2. panssaridivisioonaan kuului 45 PzKpfw I, 115 PzKpfw II, 59 PzKpfw III ja 32 PzKpfw IV -panssarivaunua sekä kuusitoista SdKfz 265 -komentovaunua. Kenraaliluutnantti Ferdinand Schaalin 10. panssaridivisioonaan kuului 44 PzKpfw I, 113 PzKpfw II, 58 PzKpfw III ja 32 PzKpfw IV -panssarivaunua sekä kahdeksantoista SdKfz 265 -komentovaunua.[1] Kaikkiaan Heinz Guderianin armeijakuntaan kuului 60 000 sotilasta, 22 000 ajoneuvoa, 771 panssarivaunua ja 141 tykistöasetta, joiden lisäksi hänellä oli käytössään 1 470 lentokonetta.

Longwyn, Sedanin ja Namurin alueella olivat Ranskan 9. ja 2. armeija, jotka oli pääosin koottu käytöstä poistetulla kalustolla varustetuista reservidivisioonista. Kenraali Huntzigerin johtaman 2. armeijan X armeijakuntaan (Grandsard) kuuluivat Lafontainen 55. ja Baudetin 71. jalkaväkidivisioona sekä 3. Pohjois-Afrikan divisioona[2]. Heikosti koulutettu 55. divisioona puolusti Sedania. Tilanteen parantamiseksi etulinjaan määrättiin reservistä 71. jalkaväkidivisioona, jolloin rintaman pituus lyheni kahdestakymmenestä neljääntoista kilometriin. Ryhmittyminen oli kuitenkin vielä kesken taisteluiden alkaessa 10. toukokuuta ja sen piti olla suunnitelmien mukaan valmiina vasta 13.–14. toukokuuta. Yhteensä kahdella divisioonalla oli 174 tykistöasetta, mutta kummallakaan ei ollut määrävahvuuden mukaisesti panssarintorjunta- eikä ilmatorjunta-aseistusta.[3]

Maasin ylitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maasin ylitys.

Varhain 13. toukokuuta yritti eversti Fürstin 6. jalkaväkirykmentti ylittää Houxin kohdalta Maasin kumiveneillä, mutta ranskalaisten 39. jalkaväkidivisioonan II pataljoonan tuli pakotti joukot vetäytymään sumun ja samuverhon väistyttyä. Erwin Rommel käski sytyttämään rannan talot, jotta hyökkääjille saataisiin lisäsuojaa.lähde? Lopulta ylimeno saatiin onnistumaan. Samalla hän määräsi Dinantin kohdalla Maasin ylittäneen 7. moottoripyöräpataljoonan puhdistamaan joen länsirantaa.[3]

Guderian antoi joukoilleen käskyn, jonka mukaan joukot ylittävät joen oikealla 2. panssaridivisioona Doncheryssä, keskellä 1. panssaridivisioona Glairesta ja Torcystä ja 10. panssaridivisioona Sedanin eteläpuolelta suojaten vasemman sivustan. Grossdeutschland rykmentillä, pioneeripataljoonalla ja kahdella raskaalla tykistöpatteristolla vahvennettu 2. panssaridivisioona oli armeijakunnan kärkenä. Grossdeutschland divisioonan alueen vasemmassa reunassa.[4] Guderianin selustassa odotti von Wietersheimin XIV motorisoitu armeijakunta valmiina laajentamaan läpimurtoa ja aloittaakseen mahdollisen takaa-ajon.[5]

Ranskalaisten tykistön tulenjohto kykeni seuraamaan saksalaisten ryhmittymistä, mutta ammuspulan vuoksi tuli oli rajoitettua. Tykeille oli ainoastaan 30–80 kranaattia tykkiä kohti. Lisäksi Saksan ilmavoimien pommitukset katkoivat puhelinyhteydet.[6]

Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maasin ylitys mahdollisti Saksan joukkojen hyökkäyksen syvyyteen ja kohti Englannin kanaalin rannikkoa ilman merkittävää vastarintaa. Ranskalaiset yrittivät 15.–17. toukokuuta vastahyökkäyksellä lyödä sillanpäät, mutta ne kariutuivat. Saksalaiset saavuttivat kanaalin 20. toukokuuta.


Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Battle of Sedan (1940)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jentz, Thomas L.: Panzer Truppen 1 - The Complete Guide to the Creation & Combat Employment of Germany's Tank Force 1933-1942 Formations-Organizations-Tactics-Combat Reports-Unit Strengths-Statistics. Schiffer Military History, 1996. ISBN 0-88740-915-6. (englanniksi)
  • Shepperd, Alan: France 1940 - Blitzkrieg in the West. Osprey Campaign 3. Oxford, UK: Osprey Publishing, 2008. ISBN 978-0-85045-958-6. (englanniksi)
  • Stoves, Rolf O. G.: Die 1.Panzer-Division 1935-1945 Aufstellung, Bewaffnung, Einsätze, Männer. Dörfler im Nebel Verlag. ISBN 3-89555-042-6. (saksaksi)/(englanniksi)
  • Steinzer, Franz: Die 2.Panzer-Division Bewaffnung, Einsätze, Männer. Dörfler im Nebel Verlag. ISBN 3-89555-090-6. (saksaksi)/(englanniksi)
  • Sharpe, Michael & Davis, Brian L.: Grossdeutschland Guderian's Eastern Front Elite. Spearhead No 2. Hersham, Surrey: Ian Allan Publishing, 2001. ISBN 0-7110-2854-0. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Jentz, Thomas L. s. 120-121
  2. Shepperd, Alan s. 17
  3. a b Shepperd, Alan s. 44
  4. Stoves, Rolf O. G. s. 67
  5. Shepperd, Alan s. 48-49
  6. Shepperd, Alan s. 49