Sara McMann

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sara McMann
Sara McMann (adjusted).jpg
Henkilötiedot
Syntynyt 24. syyskuuta 1980 (ikä 39)
Takoma Park, Maryland
Kansalaisuus Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Vapaaottelija
Aktiivisena 2011–
Pituus 168 cm
Paino 61 kg
Kätisyys oikea
Taistelutyyli vapaapaini[1], lukkopaini
Seura Revolution MMA
Limestone Wrestling
Tilastot
Ottelut 15
Voitot 11
– tyrmäyksellä 1
– luovutuksella 5
– päätöksellä 5
Tappiot 4
– tyrmäyksellä 1
– luovutuksella 2
– päätöksellä 1
Mitalit
Maa: Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Naisten vapaapaini
Olympiarenkaat Olympialaiset
Hopeaa Hopeaa Ateena 2004 -66 kg
MM-kilpailut
Hopeaa Hopeaa New York 2003 -63 kg
Pronssia Pronssia Budapest 2005 -63 kg
Pronssia Pronssia Baku 2007 -63 kg
Maailmancup
Kultaa Kultaa Krasnoyarsk 2007 -59 kg
Hopeaa Hopeaa Tokio 2003 -63 kg
Pronssia Pronssia Nagoya 2006 -63 kg
Pan-Amerikan mestaruuskilpailut
Hopeaa Hopeaa Cali 2000 -62 kg
Pronssia Pronssia Santo Domingo 2001 -62 kg
Pan-Amerikan kisat
Kultaa Kultaa Santo Domingo 2003 -63 kg
Kultaa Kultaa Rio de Janeiro 2007 -63 kg
Naisten lukkopaini
MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Fort Lauderdale 2009 -63 kg
Pohjois-Amerikan mestaruuskilpailut
Hopeaa Hopeaa 2011
North American Grappling Association
Kultaa Kultaa 2014

Sara McMann (s. 24. syyskuuta 1980 Takoma Park, Maryland) on yhdysvaltalainen vapaaottelija ja entinen olympiatason painija. Hänestä tuli vuoden 2004 Ateenan kesäolympialaisissa Yhdysvaltain ensimmäinen naispainija, joka saavutti hopeaa Olympialaisissa.[2] McMann on saavuttanut myös MM-hopeaa 2003 ja voittanut lukkopainin maailmanmestaruuden 2009. Vapaaottelussa hän on otellut vuodesta 2011 lähtien ja otteli 2014 kääpiösarjan mestaruudesta Ronda Rouseyta vastaan, mutta hävisi kamppailun.

Paini[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

McMann aloitti painin harrastamisen McDowell High Schoolissa, Pohjois-Carolinassa, jossa hän saavutti USGWA:n High Schoolin kansallisen mestaruuden 1998. Valmistuttua siirtyi University of Minnesota Morrisiin opiskelemaan. Hän jatkoi siellä painimista vuosina 1998–1999 ja sittemmin Lock Haven University of Pennsylvaniassa vuosina 1999–2003. McMann saavutti menestystä USA Wrestling järjestön kilpailuissa voittaen muun muassa aikuisten tasolla naisten vapaapainin kansallisen mestaruuden vuosina 2000, 2002 ja 2003, sekä naisten yliopiston vapaapainin mestaruuden 2002. McMann saavutti menestystä myös UWW:n kansainvälissä kilpailuissa. Hän voitti vuonna 2000 kultaa Dave Schultz Memorial Openissa, Sunkist Kids Openissa ja Clansman Openissa ja hopeaa Pan-Amerikan mestaruuskilpailuissa.

MM-kilpailut 2003[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

McMann saavutti 2003 hopeaa painin MM-kilpailuissa New Yorkissa. Hän oli sitä ennen kilpaillut MM-kilpailuissa vuosina 2000, 2001 ja 2002, joissa ei tullut menestystä. McMann eteni 2003 kilpailuissa loppuotteluun saakka voitettuaan ensimmäisellä kierroksella Sara Eriksson suoraan 9–2 ja toisella kierroksella Kristine Odrinan pistein 11–0. McMann voitti vielä viidennellä kierroksella Alena Kartachovan 4–3 ja 39 sekunnissa kanadalaisen Viola Yanikin pistein 3–0. Voiton myötä hän eteni loppuotteluun, jossa McMann hävisi 2002 vuoden vapaapainin mestarille japanilaiselle Kaori Ichōlle pistein 3–4.[3]

Olympialaiset 2004[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2004 McMann jatkoi menestystään myös Olympialaisissa. Hän voitti ensimmäisen ottelunsa Meng Lilia vastaan, mutta hävisi toisen ottelunsa Viola Yanikille pistein 2–5, jonka hän oli voittanut edellisvuoden MM-kilpailuissa. Voitettuaan isäntämaan Stavroula Zigourin McMann eteni loppuotteluun, jossa hän kohtasi edellisvuoden MM-kilpailun tavoin Kaori Ichōn. McMann hävisi myös tällä kertaa loppuottelun, nyt pistein 2–3.[4]

MM-kilpailut 2005[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

McMann kilpaili seuraavaksi 2005 MM-kilpailuissa Unkarissa, jossa hän kohtasi ensimmäisenä Ichōn, jolle McMann hävisi jälleen pistein 3–2 ja 2–1. Hän voitti seuraavaksi ruotsalaisen Helena Allandin pistein 2–5, 4–2 ja 2–2, jonka myötä McMann eteni pronssiotteluun. Vastaan asettui venäläinen Anna Polovneva, jonka McMann voitti pistein 1–2, 2–1 ja 4–2.[5] Hän saavutti ensimmäisen MM-pronssin.[6]

MM-kilpailut 2006[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2006 MM-kilpailut menivät heikommin McMannin voitettua aluksi kolumbialaisen Sandra Amadon pistein 7–0. Hän kuitenkin putosi jatkosta hävittyään toisen ottelunsa entiselle Euroopan-mestarille Monika Michalikille pistein 1–3.[7]

Pan-Amerikan kisat ja MM-kilpailut 2007[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

McMann aloitti 2007 vuoden sijoittumalla hopealle Dave Schultz Memorial International turnauksessa Colorado Springsissä.[8] Maaliskuussa hän voitti Ruotsissa käydyn Klippan Lady Openin voitettuaan loppuottelussa Arogo Papavasileioun.[9] Kaksi viikkoa myöhemmin edellisestä turnauksesta McMann kilpaili maailmancupissa, joka pidettiin Venäjällä. Hän voitti turnauksen loppuottelussa japanilaisen Kei Yamanan.[10]

McMann kilpaili seuraavan kerran heinäkuussa Pan Amerikan kisoissa Brasiliassa, jossa hän voitti mestaruuden. McMann voitti loppuottelussa Yoselin Rojas Urbiran.[11]

2007 MM-kilpailuissa McMann menestyi paremmin, kuin edellisvuoden. Hävittyään ensimmäiseksi japanilaiselle Ichōlle, kuten edellisvuosina hän paini tiensä pronssiotteluun voittamalla Rojas Y Urbina ja Haiyan Xu:n. Pronssiottelussa McMann kohtasi ranskalaisen Lise LeGrand-Golliot, jonka hän voitti pistein 2-1 ja 4-1.[12]

Lukkopaini[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

McMann saavutti ensimmäisen kerran menestystä lukkopainissa 2009 voittamalla kaakois-yhdysvaltain mestaruuden ja FILA:n joukkuekilpailussa pronssia.[13] McMann voitti toistamiseen kaakois-yhdysvaltain mestaruuden 2010 ja 2011 saavutti Pohjois-Carolinan mestaruuden lisäksi hopeaa ADCC sponsoroiman Pohjois-Amerikan kisoissa.

Joulukuussa 2012 McMann voitti lukkopainin maailmanmestaruuden Shayna Baszleria vastaan.[14]

Vapaaottelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

McMann julkisti joulukuussa 2010 tehneensä kolmen ottelun sopimuksen Strikeforcen kanssa.[15] Hän ei kuitenkaan allekirjoittanut lopullista sopimusta lisäehtojen vuoksi. Lopulta McMann otteli ensimmäisen ammattilaisottelunsa Universal Cage Combat: Revolution -tapahtumassa 2011. Hän kohtasi Christina Marksin, jonka McMann voitti ensimmäisessä erässä kuristuksella.

ProElite[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

McMann sai tämän jälkeen ProEliteltä kahden ottelun sopimuksen. Ensimmäisessä ottelussaan hän kohtasi Raquel Pa'aluhin, jonka McMann voitti luovutuksella kolmannessa erässä. Toisessa ottelussa hän kohtasi Hitomi Akanon. McMann voitti ottelun yksimielisellä päätöksellä.

Invicta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

McMann otteli Shayna Baszleria vastaan 2012. Ottelun voittajan oli määrä otella mestaruudesta. McMann voitti lopulta ottelun yksimielisellä päätöksellä. Ottelu palkittiin Illan ottelu -palkinnolla. McMann ei kuitenkaan ikinä otellut mestaruudesta, vaan hän siirtyi ottelun jälkeen ottelemaan UFC:hen.

UFC[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helmikuussa 2013 UFC vahvisti tehneensä sopimuksen McMannin kanssa.[16] Hän otteli ensimmäisessä ottelussaan Sheila Gaffia vastaan. McMann voitti ottelun teknisellä tyrmäyksellä ensimmäisessä erässä.

Haastaminen mestaruudesta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisessa ottelussaan McMann pääsi ottelemaan naisten kääpiösarjan mestaruudesta 22. helmikuuta 2014. Hän sai vastaansa kolmannen kerran mestaruutta puolustaneen Ronda Rouseyn. McMann hävisi ottelun ensimmäisessä erässä teknisellä tyrmäyksellä, kun Rousey osui häntä polvella kroppaan useita kertoja ja kyynärpää osumilla. McMannin kaaduttua mattoon Rousey löi McMannia kolme kertaa kunnes tuomari julisti Rouseyn voittajaksi McMannin oltua kykenemätön puolustamaan itseään.[17] Se oli samalla hänen ensimmäinen tappio vapaaottelu-uralla.

McMann otteli hävityn titteliottelun jälkeen Lauren Murphya vastaan elokuussa 2014. Hän voitti ottelun hajaäänin. McMann kohtasi seuraavaksi Miesha Taten tammikuussa 2015 UFC 183 -tapahtumassa. McMann hävisi kolmieräisen ottelun tuomariäänin. Elokuussa 2015 McMann kohtasi Amanda Nunesin, jolle hän hävisi ensimmäisessä erässä kuristuksella. Se oli samalla kolmas tappio McMannin uralla.

McMann otteli seuraavan kerran toukokuussa 2016 Jessica Eyeta vastaan, jonka hän voitti tuomariäänin.

Helmikuussa 2017 McMannin oli tarkoitus otella Liz Carmouchea vastaan, joka joutui jättämään ottelun väliin loukkaantumisen vuoksi.[18] McMann sai korvaajan ja otteli Gina Mazanya vastaan, joka oli ennen ottelua punnituksissa painanut 4.5 paunaa yli sallitun painorajan. McMann voitti kamppailun ensimmäisessä erässä minuutin jälkeen käsitriangelikuristuksella.[19]

Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lukkopaini[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ADCC lukkopainin maailmanmestaruuskilpailut

  • 2011 Pohjois-Amerikan mestaruuskilpailut: 2. sija

International Federation of Associated Wrestling Styles

  • 2009 FILA:n lukkopainin maailmanmestaruus

USA Wrestling

  • 2009 FILA World Team Trials: 3. sija

North American Grappling Association

  • 2009 Kaakkois-Yhdysvaltain mestaruus
  • 2010 Kaakkois-Yhdysvaltain mestaruus
  • 2011 Pohjois-Carolinan mestaruus
  • 2014 Pohjois-Amerikan mestaruus

Vapaaottelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Invicta Fighting Championships

  • Illan ottelu (kerran)

UFC

Women's MMA -palkinto

  • 2011 Mighty Mia Inspirational Fighter of the Year

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Sara McMann MMA-Core Viitattu 5.7.2015 (englanniksi)
  2. Wrestlers Who Moved To Mixed Martial Arts Ring From Mat offgridquest.com 15.2.2017 Viitattu 1.5.2017 (englanniksi)
  3. World Championship 2003 foeldeak.com Viitattu 1.5.2017 (englanniksi)
  4. Sara McMann sports-reference.com Viitattu 1.5.2017 (englanniksi)
  5. World Championship 2005 foeldeak.com Viitattu 1.5.2017 (englanniksi)
  6. U.S. women take wrestling bronzes; three golds for Japan usatoday.com 29.9.2005 Viitattu 1.5.2017 (englanniksi)
  7. World Championship 2006 foeldeak.com Viitattu 1.5.2017 (englanniksi)
  8. Dave Schultz Memorial International 2007 foeldeak.com Viitattu 1.5.2017 (englanniksi)
  9. Klippan Lady Open foeldeak.com Viitattu 1.5.2017 (englanniksi)
  10. World Cup foeldeak.com Viitattu 1.5.2017 (englanniksi)
  11. Pan American Games foeldeak.com Viitattu 1.5.2017 (englanniksi)
  12. World Championship 2007 foeldeak.com Viitattu 1.5.2017 (englanniksi)
  13. Sarah McMann awakeningfighters.com Viitattu 1.5.2017 (englanniksi)
  14. World Championship foeldeak.com Viitattu 1.5.2017 (englanniksi)
  15. OLYMPIC SILVER MEDALIST MCMANN INKS DEAL WITH STRIKEFORCE sherdog.com 27.12.2010 Viitattu 5.7.2015 (englanniksi)
  16. UFC Confirms Sara McMann, Alexis Davis Signed To Contracts fightline.com 12.2.2013 (englanniksi)
  17. UFC 170: Ronda Rousey stops Sara McMann in 66 seconds usatoday.com 23.2.2014 Viitattu 1.5.2017 (englanniksi)
  18. UFC Fight Night 105's Sara McMann has no interest in featherweight: 'I want the title at 135' mmajunkie.com 17.2.2017 Viitattu 1.5.2017 (englanniksi)
  19. Sara McMann would fight again before UFC title shot but thinks she's already earned it mmajunkie.com 20.2.2017 Viitattu 1.5.2017 (englanniksi)