Santamäen kartano
Santamäen kartano on Lopen Launosten kylässä sijaitseva kartano. Kartano muodostettiin vähitellen 1800-luvun kuluessa, kantatilana oli kolmannes Seppälän säteriratsutilaa. Kartanon yhteydessä on ollut myös teollista toimintaa.[1]
Vuonna 1889 Hjalmar G. Paloheimo (Brander) meni naimisiin Santamäen kartanon tyttären Elin Hernbergin kanssa ja hän osti samalla kartanon sen omistaneelta Hernbergin perikunnalta. Vuonna 1890 Paloheimo perusti kartanon yhteyteen yksiraamisen sahalaitoksen ja 1890-luvun puolivälissä vielä pienen tiilitehtaan aluksi kartanon omia tarpeita varten. 1900-luvun alussa Paloheimon teollisen toiminnan painopiste siirtyi Riihimäelle jossa hän oli muun muassa osakkaana Riihimäen lasitehtaassa.[1] Paloheimo avioitui leskeksi jäätyään Kormun kartanon tyttären Ida Anderssonin kanssa ja samalla myös tämä kartano siirtyi hänen haltuunsa. Tässä vaiheessa kartanon koko oli noin 6 000 hehtaaria.[2]
Vuonna 1907 valmistui kapearaiteinen Riihimäen–Lopen rautatie, joka kulki Santamäen kartanon kautta Lopen Kesijärveltä Riihimäen rautatieasemalle. Rata oli aluksi hevosvetoinen rillirata mutta vuonna 1911 alkoi höyryveturien käyttö radalla.
Santamäen kartanoalueella sijaitsee kolme eri-ikäistä päärakennusta. Rakennuksia ympäröi puisto ja alue on rajattu kiviaidalla. Vanhin päärakennus on mahdollisesti peräisin 1700-luvulta ja sitä laajennettiin useassa vaiheessa 1800-luvulla. Vuonna 1894 valmistuneen toisen päärakennuksen suunnitteli arkkitehti H. R. Helin. Uusin rapattu tiilinen päärakennus valmistui 1920, suunnittelija oli arkkitehti Yrjö Sadeniemi. Tämän rakennuksen nykyinen ulkoasu on peräisin vuodelta 1933. Talousrakennuksiin kuuluu muun muassa 1870-luvulta peräisn olevat hirsiset viljamakasiini ja talli sekä 1890-luvulta peräisin oleva vesitornirakennus. Kartanon työväen asuinrakennukset ovat peräisin 1890- ja 1910-luvulta.[1]