Santa Dorotea (1775)
| Santa Dorotea | |
|---|---|
 |
|
.svg){kind=small} |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Reales Astilleros de Esteiro, Ferrol |
| Laskettu vesille | 1775 |
| Poistui palveluskäytöstä | 15. heinäkuuta 1798 |
| Loppuvaihe | romutettu 1814 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 957 66/94 bm |
| Pituus | 44,7 m |
| Leveys | 11,9 m |
| Syväys | 3,66 m |
| Miehistöä | 240 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
tykkikansi: 26 x 12 naulan tykkiä puolikansi:6 x 6 naulan tykkiä 6 x 24 naulan karronadia etukansi:2 x 6 naulan tykkiä 2 x 24 naulan karronadia |
Santa Dorotea oli Espanjan laivaston vuonna 1775 vesille laskettu 34-tykkinen Santa María Magdalena-luokan fregatti.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alus tilattiin 1. lokakuuta 1774 Reales Astilleros de Esteirolta Ferrolista korvaamaan Napolin laivastolle luovutetun saman nimisen fregatin. Köli laskettiin telakkanumerolla 52. Alus laskettiin vesille 21. joulukuuta 1775.[1]
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alus lähti 2. toukokuuta 1776 Coruñasta viestifregatti Colónin kanssa Puerto Ricoon päällikkönään Gabriel de Aristizabal. Ne saapuivat 2. kesäkuuta Puerto Ricoon, missä alus oli 1776-1777 partio- ja saattoaluksena. Alus saapui 1. heinäkuuta 1777 Havannaan, mistä se lähti 7. tammikuuta 1778 Santo Domingon Guaricoon. Alus saapui 10. heinäkuuta 1778 Veracruziin, mistä se palasi Havannaan. Alus saapui 16. maaliskuuta 1779 Veracruziin, josta se palasi 25. lokakuuta Havannaan. Alus kuljetti 14. helmikuuta 1780 Havannasta ruutia ja ampumatarvikkeita Cartagena de Indiasiin päällikkönään Nicolás Godarte. Se saapui 15. maaliskuuta 1781 fregatti Santa Matilden kanssa Veracruziin. Alus kuljetti 1783 Havannasta kolmen muun fregatin kanssa sotilaita Cádiziin päällikkönään Vicente Hezeta. Se oli 1786 Cádizissa reservissä päällikkönään Salvador de Medina.[1]
Alus saapui 17. elokuuta 1792 fregatti Santa Catalinan kanssa Ceutaan purkamaan saartoa. Operaatiosta vapauduttuaan alus palautettiin Cádizissa reserviin. Alus kuljetti linjalaiva Glorioson kanssa sotilaita Touloniin päällikkönään Miguel Orozco. Joulukuussa 1793 alus lähti Toulonista brittiläis-espanjalaisjoukkoja evakuoitaessa. Huhtikuussa 1794 alus oli José Justo Salcedon alaisuudessa Ferrolissa, missä se avusti Sisargasissa haaksirikkoutuneen linjalaiva Magnánimon pelastustöissä. Victor Pérez Bustillo oli syyskuussa 1794 päällikkönä Ferrolissa. Alus kuljetti 21. huhtikuuta 1795 fregatti Venuksen kanssa Cartagenasta tarvikkeita Mahóniin amiraali Mazarredon Välimeren laivastolle.[1]
Alus kuljetti 21. huhtikuuta 1796 Cartagenasta rahaa Algeriin päällikkönään Tomás de Ayalde. Se palasi 27. helmikuuta 1796 Algerista Cartagenaan. Helmikuussa alus oli Algecirasissa päällikkönään Manuel Guerrero y Serón. Se oli liitetty Navan laivueeseen. Kesäkuussa 1797 alus kuului kommodori Don Felix O'Neilin fregattilaivueeseen, jonka muut alukset olivat Pomona, Proserpina ja Santa Casilda. Laivue kuljetti 25. helmikuuta 1798 Cartagenasta tarvikkeita Mahóniin, jonne se saapui 17. toukokuuta.[1]
Laivue lähti 7. heinäkuuta Cartagenasta Algeriin, jonne se saapui 13. heinäkuuta. Laivueen tehtävänä oli hyökätä kauppalaivastoa vastaan, mikä osoittautui tuloksettomaksi. Laivue lähti 14. heinäkuuta paluumatkalle Cartagenaan. Manley Dixonin komentama Britannian kuninkaallisen laivaston 64-tykkinen linjalaiva HMS Lion havaitsi seuraavana päivänä fregatit. Dixon lähestyi fregatteja läheten Santa Doroteaa, joka jäi jälkeen menetettyään maston huippunsa aiemmin.[2]
Havaittuaan tilanteen O'Neill määräsi laivueen muut fregatit palaamaan takaisin. Laivue avasi tulen häiritäkseen linjalaivaa, mutta fregattien tulella ei ollut suurta vaikutusta ja Lion avasi tulen päästyään kyljittäin Santa Dorotean kanssa. Fregatti menetti nopeasti mesaanimastonsa ja päämasto sekä peräsin vaurioituivat. O'Neill johti laivueen pääosan satamaan jättäen tuomitun aluksen oman onnensa nojaan. Gerraro antautui. Alus oli vaurioitunut pahoin tykkitulessa ja ainakin 20 miestä oli saanut surmansa. Lisäksi 32 oli haavoittunut 371 hengen miehistöstä. Lionin takila oli kärsinyt tykkitulessa ja se oli menettänyt taistelussa kaksi miestä haavoittuneina.[3]
HMS Santa Dorothea[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alus lisättiin laivaston kirjanpitoon 25. joulukuuta 1798 ja se liitettiin joulukuussa Välimeren laivastoon päällikkönään Hugh Downman. Alus valtasi 28. marraskuuta Lissabonin edustalla HMS Perseuksen, HMS Strombolon ja HMS Bulldogin kanssa 16-tykkisen San Leonin. William Brown vastaanotti aluksen päällikkyyden 1799, mutta Brownin saatua toisen aluksen Downman jatkoi aluksella.[4]
Alukselta suojasi aluksia 11. tammikuuta 1800 Bordiguerasta ja 11. helmikuuta Hospitallierista. Alus valtasi 16. syyskuuta 1801 takaisin mörssärialus HMS Bulldogin. Vuonna 1802 aluksen päällikkyyden vastaanotti Jahleel Brenton.[4]
Alus saapui 30. huhtikuuta 1802 Plymouthiin, missä se sijoitettiin reserviin. Alus makasi ankkurissa 1807-1813 Plymouthissa, kunnes se myytiin Portsmouthissa romutettavaksi kesäkuussa 1814.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Winfield, Rif; Tredrea, John; Garcia-Torralba Pérez, Enrique & Blasco Felip, Manuel: Spanish Warships in the Age of Sail 1700-1860: Design, Construction, Career and Fates. Seaforth Publishing, 2023. ISBN 978-1-5267-9078-1. (englanniksi)
- James, W. M.: The Naval History of Great Britain Volume 2 1797-1799: During the French Revolutionary and Napoleonic Wars. London: Conway Maritime Press, 2003. ISBN 0-85177-906-9. (englanniksi)
- Winfield, Rif: British Warships in the Age of Sail 1793-1817 - Design, Construction and Fates. Minnesota: Seaforth Publishing, 2005. ISBN 978-1-84415-717-4. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Santa María Magdalena -luokka | |
|---|---|
| Paranneltu Santa María Magdalena -luokka |
Santa Margarita - Santa Marta - Santa Dorotea - Santa Águeda - Santa Leocadia - Santa Mónica |
| Edeltäjä: Nuestra Señora de la Asunción -luokka – Seuraaja: Santa Clara |