Sancho I (Aragonia)

Jacan käsikirjoituksesta 1200-luvulta.

Sancho I tai Sancho Ramírez (ennen 1045 – 6. heinäkuuta 1094 Huesca, Aragonia)[1][2] oli Aragonian kuningas vuosina 1063–1094 ja Navarran kuningas (nimellä Sancho V Ramírez) vuodesta 1076 lähtien.[3][4]
Suku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hänen isänsä oli Aragonian kuningas Ramiro I,[5][2] mutta Aragonian hän otti läänityksenä vastaan paavi Victor III:lta.[6] Hänen äitinsä oli kuningatar Bigorren Ermesinda (Ermesinda de Bigorre) (1015–1049), joka oli Foix-sukuisen Bigorren kreivi Bernard-Rogerin ja Garsenda de Bigorren tytär.[4]
Sancho Ramírez joutui kamppailemaan serkkunsa Kastilian kuningas Sancho II:n Zaragozassa esittämiä valtapyrkimyksiä vastaan yhdessä toisen serkkunsa, Navarran kuningas Sancho IV:n kanssa.[7] Hänen isänsä Ramiro I kaatui vuonna 1063 Grausin taistelussa maureja vastaan.[2]

Kuningas
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kun Navarran kuningas Sancho IV murhattiin vuonna 1076, Sancho I Ramírez käytti tilannetta hyväkseen ja valtasi Pamplonan ja julistautui Navarran kuninkaaksi. Murhatun kuninkaan veli Alfonso VI valtasi loput Navarraan kuuluneet La Riojan ja aiemman Kastilian kreivikunnan alueet.[8][2][4]
Sanchon tärkein merkitys oli Aragonian kuninkaana. Hänen merkittävin toimintansa oli muslimialueiden takaisinvalloituksen jatkaminen, keskittyen erityisesti vuoristoalueisiin. Tätä varten hän organisoi strategiansa kolmelle rintamalle: Hoya de Huesca, Gállego- ja Cinca-joet sekä Bardenas. Aluksi hän hyödynsi Zaragozan ja Lleidan pikkukuninkaiden välisiä erimielisyyksiä tukemalla Lleidan kuningasta Barcelonan kreivi Ramón Berenguer I:n avulla. Hän muutti strategiaansa almoravidien hyökättyä vuonna 1086 ja auttoi entistä vihollistaan, kastilialaista sotilasjohtaja El Cidiä (Campeador).[4]
Kesällä 1086 Marrakechin kalifi Youssef ibn Tachfine nousi joukkoineen maihin Espanjaan ja eteni Valenciaan, jolloin Alfonso VI pyysi Sancho I Ramírezia apuun almohadien vastaisessa sodassa. Sotajoukot kohtasivat Zallaqan taistelussa 23. lokakuuta 1086. Ensin kristittyjen kuninkaitten armeijat menestyivät, mutta lopulta kalifin joukot löivät heidät ja he joutuivat pakenemaan.[9] Sancho osallistui paavi Aleksanteri II:n ja paavi Gregorius VII:n organisoimiin kolmeen kansainväliseen ristiretken ja taisteluihin islaminuskoista Al-Andalusia vastaan Espanjassa vuosina 1063, 1073 ja 1087. Tulokset näistä sodista jäivät vaatimattomiksi, mutta hänen omat sotaretkensä Huescan ja Monzónin alueelle toivat hänelle lisää maita.[10][2] Hän valloitti useita kaupunkeja, kuten Monzónin vuonna 1089, ja teki Huescan pikkukuninkaasta vasallinsa vuonna 1090.[3] Vuonna 1089 hän tunnusti paavi Victor III:n lääninherrakseen ja itsensä tämän vasalliksi.[10][2] Tämä tapahtuma eli infeudaatio piti sisällään 500 kultamancuksen (n. 4,25 g kultaraha eli yli 2 kiloa kultaa) maksamisen Pyhälle istuimelle.[4]
Hänen suhteensa paavinvaltaan ja matkansa Roomaan ansaitsivat hänelle Pyhän Pietarin ritarin arvonimen ja ritarikunta suositteli häntä paaville.[4] Sancho Ramírez otti käyttöön Navarran ja Aragonian kirkoissa uuden Clunyn luostarista levinneen liturgian mozarabialaisen messun tilalle vuonna 1071.[11][4] Tämä vahvisti paavi Gregorius VII:n asemaa ja saattoi maan tiiviimpään yhteyteen muun kristikunnan kanssa.[12] Asuttaakseen maata kuningas rakennutti munkkien vierasmajoja sekä paransi ja rakennutti uusia teitä ja siltoja[13] sekä edisti Benabarren ja Monzónin välisen alueen uudelleenasuttamista.[4]

Paavi Aleksanteri II oli luvannut myöhempiä ristiretkiä enteilevällä tavalla islaminuskoisia vastaan taisteleville sotureille syntien anteeksiantoa ja autuutta. Vuonna 1064 Normandian herttua Robert Grespin, Akvitanian herttua Guillaume VIII ja Urgelin kreivi Ermengol III joukkoineen valtasivat Barbastron kaupungin 40 päivän piirityksen jälkeen. Kaupunki luovutettiin Sancho Ramírezin hallintaan, mutta jo seuraavana vuonna Zaragozan hallitsija Ahmad al-Muqtadir valtasi takaisin kristittyjen sotilaiden runteleman kaupungin.[14]
Sancho I:n hallituskauden lopussa Aragonian rajat alkoivat siirtyä kohti Välimeren rannikkoa. Hän kuoli haavoihinsa Huescan 4. heinäkuuta alkaneen piirityksen aikana 6. heinäkuuta 1094.[2][4]
Avioliitot ja jälkeläiset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sancho I Ramírezin ensimmäinen puoliso vuonna 1065 oli Urgelin Isabella (Isabel de Urgel) (n. 1048– n. 1085 tai k. 1071), joka oli Urgelin kreivi Ermengol III:n ja tämän ensimmäisen puolison Adelaïde de Besalún tytär. Hänen veljensä oli Ermengol IV.[4] He erosivat vuonna 1070 ja avioituivat molemmat uudelleen tahoillaan.[15]
Heille syntyi lapsi:
Sancho I Ramírez avioitui toisen kerran vuonna 1070 Roucyn Felisian (Félicie de Roucy)[4] (n. 1055/1060–1094 jälkeen, n. 1123) kanssa, joka oli Picardie-sukuisen Roucyn kreivi Hilduin IV de Montdidier'n ja Alix de Roucyn tytär.
Heille syntyivät lapset:
- Ferdinand Sánchez (1071–1094), kuoli 23-vuotiaana
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- O´Callaghan, J.F.: A history of Medieval Spain. United Kingdom: Cornell University, 1975. ISBN 0-8014-0880-6 (englanniksi)
- The New Encyclopaedia Britannica. (Volume 9, Micropaedia) Chicago: Encycopaedia Britannica Inc., 1986. ISBN 0-85229-434-4 (englanniksi)
- The New Encyclopaedia Britannica. (Volume 10, Micropaedia) Chicago: Encycopaedia Britannica Inc., 1986. ISBN 0-85229-434-4 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Sancho Ramírez (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 10.10.2023.
- 1 2 3 4 5 6 7 Sancho Ramírez King of Aragon and Pamplona [Navarre] Encyclopaedia Britannica.
- 1 2 O´Callaghan, s. 254
- 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 Reyes de Aragón. Gobierno de Aragón Portal del Gobierno de Aragón. Viitattu 2.5.2026. (espanjaksi)
- ↑ O´Callaghan, s. 680
- ↑ O´Callaghan, s. 250
- ↑ O´Callaghan, s.198
- ↑ O´Callaghan, s. 200
- ↑ O´Callaghan, s. 209
- 1 2 The New Encyclopaedia Britannica, volume 10, s. 403
- ↑ O´Callaghan, s. 203
- ↑ O´Callaghan, s. 310
- ↑ O´Callaghan, s. 294
- ↑ O´Callaghan, s. 197
- ↑ HI Iberia Ingeniería y Proyectos: Real Academia de la Historia | Historia Hispánica historia-hispanica.rah.es. Viitattu 2.5.2026. (espanjaksi)
- ↑ O´Callaghan, s. 212
- ↑ The New Encyclopaedia Britannica, volume 9, s. 924