Siirry sisältöön

Ramiro II (Aragonia)

Wikipediasta
Ramiro II, kuvitteellinen 1800-luvun muotokuva.

Ramiro II Munkki (esp. Ramiro II el Monje) ; (n. 1080/ 24. huhtikuuta 1086 – 16. elokuuta 1157) oli Aragonian kuningas vuosina 1134–1137. [1][2][3][4]

Suku ja luostari-ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hän oli Aragonian kuningas Sancho V Ramirezin ja Félicie de Roucyn kolmanneksi vanhin poika.[5] Alfonso I:n testamentin luoma poliittinen kaaostilanne ratkesi lopulta hänen veljensä Ramiron karkottamisen myötä. Ramiro oli siihen asti omistautunut kirkolliselle palvelukselle. Hänestä oli tullut Sahagúnin (León) luostarin apotti, Burgosin piispa ja myöhemmin San Pedro el Viejon benediktiiniluostari Huescassa, jossa hän teki laajaa kulttuurityötä. Myöhemmin hänet nimitettiin Roda-Barbastron hiippakunnan piispaksi. Huomattavien vaikeuksien kautta hän onnistui puolustamaan oikeuksiaan Aragonian valtaistuimelle, sai paikallisen väestön tuen ja hänet julistettiin kuninkaaksi Jacassa. Hänen oli kuitenkin kestettävä Caesaraugustan kuningaskunnan valloitus Kastilian Alfonso VII:n (Leónin kuningas, joka oli myös keisari) toimesta, joka julisti itsensä kuninkaaksi Zaragozassa. Myöhemmin valtaistuin kuitenkin palautettiin Aragonian kuninkaalle vasallisopimuksen kautta. [1]

Hänen vanhemmalla veljellään Alfonso I Taistelijalla ei ollut miespuolisia jälkeläisiä ja tämä testamenttasi valtakuntansa Temppeliritareille, Johanniitoille ja Jerusalemin Pyhän Haudan ritarien ritarikunnille. Ramiro oli mennyt jo lapsena Saint Pons de Thomières'n benediktiiniluostariin Béziers'n varakreivikunnassa, tullut valituksi Sahagúnin Santos Fecundo y Primitivon kuninkaallisen luostarin apotiksi ja myöhemmin Huescan San Pedro el Viejon luostarin apotiksi. Halutessaan rajoittaa Ramiron valtaa Navarra-Aragonian kuningaskunnassa veli Alfonso Taistelija oli estänyt tämän valitsemisen Burgosin ja Pamplonan piispaksi. Hänet oli valittu Barbastron piispaksi juuri vuonna 1134, kun Alfonso kuoli.[5] Alfonso oli testamentannut valtakuntansa kristillisille ritarikunnille,[6] mutta aragonialaiset kieltäytyivät hyväksymästä testamenttia[7] ja valitsivat Ramiron kuninkaakseen.[8] Ramiro luopui luostarivalastaan, avioitui ja ryhtyi kuninkaaksi.[9]

Kuningas, avioliitto, perijä ja perintö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ramiro II:n nimikirjoitus.

Ramiro II näyttää teloituttaneen useita aatelisia, jotka kyseenalaistivat hänen valtansa. Saavuttaakseen poliittisen vakauden hän päätti varmistaa kruununperimyksen. Hän avioitui 13. marraskuuta 1135 Jacan katedraalissa 32-vuotiaan Agnès de Poitiers'n (n. 1105 – n. 1159) kanssa, joka oli Akvitanian herttua Guillaume IX:n[10] ja Toulousen kreivitär Philippan tytär. Hänen tätinsä, Agnès d'Aquitaine (1072–1097) oli naimisissa Ramiron vanhemman veljen Pietari I:n kanssa ja oli ollut Aragonian kuningatar lähes 40 vuotta aikaisemmin vuosina 1094–1097. Agnèsilla oli kolme lasta edellisestä avioliitostaan vuosina 1117–1127 Thouars'n varakreivi Aimery V:n kanssa. Heti tyttärensä syntymän jälkeen kesällä 1136 he erosivat toisistaan ja vetäytyivät molemmat luostariin. Agnès de Poitiers palasi takaisin kotiseudulleen Poitiersiin ja liittyi lopulta Fontevraud'n aatelisille tarkoitetun luostarin sisarkunnan jäseneksi.

Ramiro II:n allekirjoittama Aragonian kruununperijätär Petronillan ja Ramón Berenguer el Santon avioliittosopimus, jolla Ramiro lahjoitti Aragonian kuningaskunnan ja Petronilan Ramon Berenguer IV:lle. Asiakirja on päivätty Barbastrossa vuonna 1137.

Hänen tyttärensä Petronila (29. kesäkuuta/11. elokuuta 1136 – 15. lokakuuta 1173) kihlattiin yksivuotiaana 11. elokuuta 1137 Barcelonan kreivi Ramón Berenguer III:n 24-vuotiaan pojan Ramón Berenguer el Santon kanssa.[11] Kun perillisen syntymä oli saavutettu,[12] kuningas loi puitteet valtaistuimen vastuiden jaolle: hänen tyttärestään tulisi kuningatar ja hänen vävystään, Ramon Berenguer de Barcelona johtaisi kuningaskunnan asevoimia. Näin suoritettuaan tehtävänsä Ramiro II luopui kruunusta elokuussa 1137 tyttärensä ja vävynsä hyväksi, erosi puolisostaan ja palasi takaisin San Pedro el Viejon luostariin Huescassa, jossa hän kuoli 71-vuotiaana elokuussa 1157, säilyttyäen kuitenkin kuninkaan arvonimen kuolemaansa asti.[13] Vuonna 1164 Aragonian kruunu yhdistettiin Barcelonan kreivikunnan kanssa Petronillan ja Ramón Berenguer IV:n pojan Alfonso II:n alaisuuteen.[1][2]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • O´Callaghan, J.F.: A history of Medieval Spain. United Kingdom: Cornell University, 1975. ISBN 0-8014-0880-6 (englanniksi)
  • O´Callaghan, J.F: Reconquest and crusade in Medieval Spain. Philadelphia: University of Pennsylvania, 2003. ISBN 0-8122-1889-2 (englanniksi)
  • Reilly, B.F: The kingdom of León-Castilla under King Alfonso VII. (1126-1157) Philadelphia: University of Pennsylvania, 1998. ISBN 0-8122-3452-9 (englanniksi)
  • The New Encyclopaedia Britannica. (Volume 1, Micropaedia) Chicago: Encycopaedia Britannica Inc., 1986. ISBN 0-85229-434-4 (englanniksi)
  • The New Encyclopaedia Britannica. (Volume 9, Micropaedia) Chicago: Encycopaedia Britannica Inc., 1986. ISBN 0-85229-434-4 (englanniksi)

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. 1 2 3 Reyes de Aragón. Gobierno de Aragón Portal del Gobierno de Aragón. Viitattu 26.4.2026. (espanjaksi)
  2. 1 2 Ramiro II | Reign of Ramiro II, Successor of Alfonso I | Britannica Encyclopedia Britannica. Arkistoitu 19.8.2025. Viitattu 26.4.2026. (englanniksi)
  3. ↑ Ramiro II (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 10.10.2023.
  4. ↑ O´Callaghan 1975, s. 680
  5. 1 2 The New Encyclopaedia Britannica, volume 9, s. 924
  6. ↑ The New Encyclopaedia Britannica, volume 1, s. 256
  7. ↑ O´Callaghan 2003, s. 40
  8. ↑ O´Callaghan 1975, s. 222
  9. ↑ O´Callaghan 1975, s. 224
  10. ↑ Reilly, s. 53
  11. ↑ The New Encyclopaedia Britannica, volume 9, s. 925
  12. ↑ O´Callaghan 2003, s. 41
  13. ↑ O´Callaghan 1975, s. 225
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ramiro_II_(Aragonia)&oldid=23968708”