San Ildefonso (1785)
| San Ildefonso | |
|---|---|
 |
|
.svg){kind=small} |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Artillero Real, Cartagena |
| Kölinlasku | toukokuu 1784 |
| Laskettu vesille | 22. tammikuuta 1785 |
| Palveluskäyttöön | 9. kesäkuuta 1785 |
| Loppuvaihe | romutettu 1816 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 1 750 bm |
| Pituus |
54,60 m (tykkikansi) 48,06 m (köli) |
| Leveys | 14,94 m |
| Syväys | 7,18 m |
| Miehistöä | 505 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
alempi tykkikansi:28 x 24 naulan tykkiä ylempi tykkikansi: 30 x 18 naulan tykkiä puoli- ja etukansi: 16 x 8 naulan tykkiä |
San Ildefonso oli Espanjan laivaston vuonna 1785 vesille laskettu San Ildefonso -luokan kaksikantinen 74-tykkinen linjalaiva.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: San Ildefonso -luokka
José Romero y Fernández de Landan suunnittelema alus tilattiin 23. helmikuuta 1784 Artillero Realilta Cartagenasta, missä köli laskettiin toukokuussa 1784. Alus laskettiin vesille 22. tammikuuta 1785.[1][2]
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maaliskuussa 1785 aluksen päälliköksi määrättiin Ignacio María de Álava, joka otti aluksen ensi kerran palvelukseen 9. kesäkuuta 1785José de Mazarredo y Salazarin lippulaivana. Álava viipyi aluksella 22. elokuuta saakka. Se lähti Cartagenasta Mazarredon johtamassa laivueessa, jonka muut alukset olivat San Juan Nepomuceno ja fregatit San Brigada ja San Casilda, suorittamaan diplomaattista tehtävää Algeriin ja tehden matkalla testejä. Testeissä alus osoittautui erittäin onnistuneeksi, kun se oli yhden solmun nopeampi kuin San Juan Nepomuceno ja nousi tuuleen kuin fregatit. Lisäksi se osoittautui erittäin vakaaksi, jolloin alemman kannen tykit olivat käytettävissä myös kovemmassa merenkäynnissä.[3] Alus palasi 23. elokuut osaston mukana Cartagenaan, missä se siirrettiin reserviin 9. tammikuuta 1786.[2]
Alus oli Cartagenassa ankkurissa päällikkönään Francisco Ruiz de Cádenas, jonka alaisuudessa alus oli satamaa valvovan amiraalin Mazarredon lippulaivana kaksi seuraavaa vuotta. Uuden päällikkönsä Fernando Daiozin alaisuudessa alus lähti 10. huhtikuuta 1788 Cadizista San Fulgencion ja briganteeni Galgon kanssa. Alus siirrettiin 15. heinäkuuta telakalle Carracassa, jossa tehtyjen korjausten lisäksi pohja kuparoitiin. Telakalla aluksen takilaa muutettiin purjehdusominaisuuksien parantamiseksi. Telakalta vapauduttuaan alus palasi Cartagenaan, missä sillä tehtiin syyskuussa lisää kokeita San Leandron ja San Fulgencion kanssa. Alusten palattua 20. lokakuuta satamaan San Ildefonso ankkuroitiin reserviksi.[3]
Vuoden 1790 Nootkanlahden kriisin jälkeen ja Britannian kanssa kiristyneiden välien seurauksena Espanjan hallitus aloitti varustautumisen, jolloin myös Ildefonso varustettiin sotaa varten. Alus otettiin palvelukseen päällikkönään Domingo de Nava ja liitettiin kenraaliluutnantti Marqués del Socorron laivueeseen partioimaan Cape Finisterren alueella. Sota kuitenkin vältettiin. Alus palasi 8. syyskuuta Cadiziin korjauksia varten. Se lähti 27. joulukuuta merelle ja saapui kuusi päivää myöhemmin Cartagenaan, missä se ankkuroitiin reserviin.[3]
Vuoden 1792 Ranskan vallankumouksellisten toimien seurauksena Espanja valmistautui mahdolliseen sotaan asettamalla laivastonsa valmiuteen. Ildefonsoon tehtiin sisätiloihin muutoksia ja liitettiin kenraaliluutnantti Francisco de Borjan Välimeren laivastoon. Alus osallistui toukokuussa 1793 San Antonion ja San Pedron saarten valtaukseen, minkä jälkeen se lähti Genovaan ja Napoliin tukemaan kuningasmielisten taistelua. Miehistön sairastuttua alus palasi 17. heinäkuuta Cartagenaan. Alus lähti kenraaliluutnantti Juan de Lángara y Huarten laivastossa Touloniin tukemaan vara-amiraali Samuel Hoodin Toulonin saartoa. Se saapui 27. elokuuta Toulonin edustalla, mistä se poistui 19. joulukuuta Toulonin evakuoinnin jälkeen.[3]
Aluksen palattua 25. tammikuuta 1794 Cartagenaan aluksen päällikkö Nava ylennettiin, jolloin hän luovutti 15. helmikuuta aluksen päällikkyyden prikaatikenraali Antonio de Escañolle. Alus kuljetti ranskalaisia emigrantteja Livornoon ja Napolin joukkoja Gaetaan. Aluksen liityttyä Lángaran laivastoon Livornossa Espanjan laivasto palasi Espanjaan kuljettaen kuningatar Maria Luisa de Bourbónin tulevaa puolisoa Parman kruununprinssiä, josta myöhemmin tuli Etrurian kuningas. Aluksen palattua 11. toukokuuta Cartagenaan päällikkö Escaño sairastui ja joutui luovuttamaan tehtävän neljä päivää myöhemmin Jerónimo Bravolle. Varastojen täydentämisen jälkeen alus lähti 30. toukokuuta merelle ja purjehti laivaston mukana, kunnes saapui Cadiziin 18. syyskuuta.[3]
Korjausten jälkeen alus liittyi huhtikuun 1795 alussa José Ezquerra y Guiriorin johtamaan Atlantin laivastoon (esp. Escuadra Océana), joka lähti Portsmouthiin kuljettaen varoja Ranskaa vastaan käytävään sotaan. San Ildefonson päällikkönä oli Isidoro del Postigo. Alus palasi Cadiziin, mistä se lähti 16. toukokuuta kuljettaakseen laivastontarkastaja Marques de Casa Tillyn perheineen Cartagenaan. Aluksella oli myös 19 miljoonaa realia palkkoja Cartagenan telakalle ja Cartagenassa olevalle Katalonian armeijalle. Tehtävästä vapauduttuaan alus liittyi Juan de Lángara y Huarten komentamaan Välimeren laivastoon (esp. Escuadra de Mediterráneo). Aluksen päälliköksi tuli 29. syyskuuta Rafael Maestra.[3]
Alus lähti 4. kesäkuuta 1796 Cartagenasta Barcelonaan, missä siihen kuormattiin tykkejä ampumatarvikkeineen Cadiziin toimitettavaksi. Se palasi 1. syyskuuta Cartagenaan liittyen Lángaran laivastoon. Aluksen lähtiessä laivaston mukana merelle Espanja julisti 5. lokakuuta sodan Britannialle. Purjehdittuaan Korsikan ja Italian rannikolla alus palasi marraskuussa laivaston mukana Touloniin, missä Espanjan laivasto liittyi 12 linjalaivan muodostamaan Ranskan kontra-amiraali Villeneuven komentamaan laivastoon. Yhdistetyn laivaston tehtävänä oli saattaa ranskalaiset Brestiin, jossa liityttäisiin vara-amiraali Honoré Ganteaumen laivastoon ja valmistauduttaisiin maihinnousuun Britteinsaarille. Matkalla alus kävi 20. joulukuuta Espanjan laivaston mukana Cartagenassa, jossa laivaston komentajaksi tuli kenraaliluutnantti José de Córdoba y Ramos.[3]
Uusien käskyjen mukaan laivasto täydensi elintarvikkeensa Cadizissa ennen matkan jatkamista Brestiin. Lopulta Córdoban laivasto lähti 1. helmikuuta Cartagenasta Brestiin mukanaan kuljetusaluksista muodostetun saattueen kanssa. Córdoban laivastoon kuului kaikkiaan 27 linjalaivaa ja lippulaivana oli 130-tykkinen Santísima Trinidad. Neljä päivää myöhemmin laivaston läpäistessä Gibraltarin salmea Horatio Nelsonin HMS Minerven tähystäjä havaitsi sen. Tuulet estivät Córdoban laivaston pääsyn Cadiziin, vaan laivasto purjehti Cabo de São Vicenten tuulenpuoleisella rannikolla, missä se kohtasi 14. helmikuuta amiraali Sir John Jervisin komentaman Kuninkaallisen laivaston. San Ildefonso ei osallistunut merkittävästi taisteluun, jossa San Josef, San Nicolas ja San Ysidro vallattiin. Alus saapui 3. maaliskuuta Cadiziin, missä aluksen päällikkö Isidoro del Postigo erotettiin kaksitoista päivää myöhemmin.[3]
Helmikuussa 1798 alus oli uuden päällikkönsä Manuel Victorian alaisuudessa Mazarredon laivastossa. Victoria sai 7. syyskuuta käskyn José de Uriarte y Borjalta lähteä Karibian merelle. Alus lähti 20. joulukuuta San Fulgencion kanssa Cadizista Cartagenaan vältellen Britannian saartolaivastoa. Alukset kuljettivat joukkoja, elohopeaa, leimattua paperia, musketteja ja muita aseita. Alukset saapuivat Cartagenaan 23. tammikuuta 1799. Cartagenaan toimitettavien joukkojen ja muun lastin tultua puretuksi alukset jatkoivat Veracruziin, jonne ne saapuivat 7. helmikuuta. Veracruzissa purettiin loput joukoista ja kuormasta. Alusten elintarvikevarastot täydennettiin ja tarpeellisten korjausten tultua tehdyiksi ne lähtivät 28. helmikuuta Ferroliin, missä niihin jälleen kuormattiin joukkoja, elohopeaa, leimattua paperia ja aseita.[3]
San Ildefonso lähti 15. lokakuuta Karibialle, mutta ennen lähtöä aluksen aseistusta täydennettiin neljällä 32 naulan ja kahdella 9 naulan haupitsilla sekä neljällä 4 naulan kivimörssärillä. Muutos lisäsi täyslaidallisen painoa 10,8 prosenttia 751 naulaan. Se lisäsi myös miehistön määrän 663 henkeen. Työ tehtiin, koska aluksen uudeksi tukikohdaksi määrättiin Länsi-Intia. Joukkojen ja materiaalin purun jälkeen Veracruzissa alus lähti Havannaan, missä se liittyi kenraaliluutnantti Gabriel de Aristábalin laivastoon suojaamaan Espanjan kauppaa Karibian alueella.[3]
Aluksen päälliköksi tuli 26. helmikuuta 1800 Francisco Alcedo y Bustamente. Amiensin rauhansopimuksen allekirjoituksen 27. maaliskuuta 1802 jälkeen alus palasi Espanjaan, missä se siirrettiin Ferrolissa reserviin. Alus palautettiin palvelukseen, kun Espanja julisti sodan Britannialle joulukuussa 1804. Alus jouduttiin rungon heikon kunnon vuoksi siirtämään telakalle, mistä se vapautui 21. heinäkuuta 1805. Alus palautettiin seuraavana päivänä palvelukseen päällikkönään prikaatikenraali José Ramón de Vargras y Varáez. Se liitettiin Ferrolissa olleeseen kenraaliluutnantti Domingo Pérez de Grandallanan komentamaan laivueeseen, jonka mukana alus lähti 27. heinäkuuta merelle. Aluksen päällikkö sai 3. elokuuta käskyn liittyä vara-amiraali Villeneuven johtamaan Ranskan ja Espanjan yhdistettyyn laivastoon, joka oli palaamassa Martiniquelta ja taistellut Calderin johtamaa Kuninkaallista laivastoa vastaan Cape Finisterren taistelussa 22. heinäkuuta. San Ildefonso oli viisi päivää myöhemmin täysin miehitetty ja varustettu ja lähti 13. elokuuta merelle kohdatakseen Villeneuven. Kaksi päivää myöhemmin Villeneuve ei mennyt Napoleonin käskyn mukaisesti Brestiin tukeakseen maihinnousua vaan kääntyi etelään. Yhdistetty laivasto saapui 20. elokuuta Cadiziin.[3]
Alus lähti 20. lokakuuta yhdistetyn laivaston Gravinan johtamien tiedusteluosien mukana merelle. Se oli Gravinan laivueen viides alus Swiftsuren, Argonauten ja Achillen keskellä. HMS Revenge ohitti aluksen perän puolelta ampuen runkoon, minkä jälkeen se sai osumia HMS Swiftsuren, HMS Defiancen ja HMS Thundererin yhteislaukauksista. Laukausten seurauksena aluksella syttyi tulipaloja, jotka kuitenkin saatiin sammutettua. HMS Defencen kanssa taistellessan aluksen mastot katkesivat, runko vaurioitui lisää ja tykkejä tuhoutui, mutta haavoittunut Vagras kieltäytyi antautumasta. Alukseen tuli vuoto, jota pumpuilla ei kyetty hallitsemaan. Nyt Vagras laski lippunsa ja antautui. Aluksella oli saanut surmansa 34 miestä ja haavoittunut 148, joista kuusi upseeria mukaan lukien aluksen päällikkö.[3]
Pahoin vaurioitunut alus hinattiin Gibraltarille, jossa sitä korjattiin Britteinsaarille siirtoa varten. Alus siirrettiin Portsmouthissa telakalle, mistä se liitettiin Kuninkaalliseen laivastoon nimellä HMS San Ildefonso. Alus makasi ankkurissa odottamassa päätöstä sijoituksestaan. Aluksen päälliköksi määrättiin 3. huhtikuuta 1806 John Quilliam, kunnes se poistettiin palveluksesta 19. kesäkuuta 1806 Portsmouthissa.[3]
Alus palautettiin palvelukseen 22. heinäkuuta 1808 päällikkönään Edward Harvey. Myöhemmin samana vuonna sen miehistöä supistettiin ja alus sijoitettiin varastolaivaksi Portsmouthiin, kunnes se romutettiin heinäkuussa 1816.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Goodwin, Peter: The Ships of Trafalgar - The British, French and Spanish Fleets October 1805. Lontoo, UK: Conway Maritime Press, 2005. ISBN 1-84486-015-9. (englanniksi)
- Winfield, Rif; Tredrea, John; Garcia-Torralba Pérez, Enrique & Blasco Felip, Manuel: Spanish Warships in the Age of Sail 1700-1860: Design, Construction, Career and Fates. Seaforth Publishing, 2023. ISBN 978-1-5267-9078-1. (englanniksi)
- Saint, Hubert, C. de: Ships of the line of the Spanish Navy (1714-1825) Part 3. Warship, 1986, X. vsk, s. 208-211. Lontoo: Conway Maritime Press. ISBN 0-85177-449-0. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| San Ildefonso - San Antonio - San Telmo - San Francisco de Paula - Europa - Conquistador - Soberano - Intrépido - Infante don Pelayo - Monarca |
| Edeltäjä: Bahama – Seuraaja: Montañés-luokka |