Samuel Plimsoll

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Samuel Plimsoll

Samuel Plimsoll (10. helmikuuta 1824 Bristol3. kesäkuuta 1898 Folkestone) oli brittiläinen poliitikko, joka muistetaan erityisesti merenkulun turvallisuutta parantaneista yhteiskunnallisista uudistuksistaan. Hän ajoi Britannian parlamentissa läpi lain alusten merikelpoisuuden tarkastamisesta.[1]

Plimsoll syntyi Bristolissa mutta varttui Sheffieldissä ja Penrithissä. 1850-luvlla hän aloitti hiilikauppiaan toimen Lontoossa, mutta joutui rautatieyhtiöiden vainon kohteeksi ja teki konkurssin. Vuonna 1868 hänet valittiin parlamentin alahuoneeseen liberaalien edustajana ja aloitti aluksi tuloksetta kampanjointinsa merikelvottomien alusten kieltämiseksi. Vasta vuonna 1875 parlamentti sai hallitukselta ensimmäisen ehdotuksen merenkulun olojen parantamisesta. Plimsollin mielestä ehdotus ei mennyt riittävän pitkälle, mutta hän kannatti sitä ensimmäisenä askeleena. Pääministeri Benjamin Disraeli veti kuitenkin ehdotuksen pois, minkä seurauksena Plimsoll pui nyrkkiä pääministerille ja kutsui parlamenttiedustajia roistoiksi. Syntyi skandaali, ja Plimsoll joutui pyytämään anteeksi. Seuraavana vuonna hallitus kuitenkin laati uuden lakiehdotuksen, jonka perusteella meriturvallisuutta parantava kauppalaivastolaki (Merchant Shipping Act) tuli hyväksytyksi.

Samuel Plimsollin nimi on jäänyt elämään ”Plimsollin merkissä”, vesialuksen vesilinjaan merkityssä viivastossa, joka osoittaa aluksen suurimman sallitun syväyksen.

Plimsollin hahmo esiintyy 1970-luvun televisiosarjan Merilinja kolmannen tuotantokauden jaksoissa. Häntä esittää David Garfield.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Salonen, Lippo & Salonen, Sirkka (suom.) & Väänänen, Juha (toim.): ”Plimsoll, Samuel”, Kuka teki mitä, The Mitchell Beazley kuvitettu elämäkerrallinen hakuteos. Suuri Suomalainen Kirjakerho, 1986. ISBN 951-643-251-4.
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: sv:Samuel Plimsoll