Lastimerkki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Plimsoll line

Lastimerkki eli Plimsollin merkki on vesialuksen kyljessä vesilinjassa oleva viivasto, joka osoittaa aluksen suurimman sallitun syväyksen eli suurimman uppouman määrän kussakin veden tiheydessä sekä kullakin liikennealueella.[1] Nyrkkisääntönä voidaan sanoa: mitä ylempänä merkki on, sitä enemmän alus voi ottaa lastia. Merkin korkeuteen kölistä vaikuttavat aluksen vakavuuskriteerit, kuten leveys ja pituus, sekä rakenne kuten jäävahvistus.

Merkit voivat olla maalattuja tai teräksestä leikattuja ja laivan kylkeen hitsattuja.

Lastimerkissä on omat viivansa makealle vedelle ja suolaiselle vedelle eri vuodenaikoina, sillä aluksen syväyksen kriteerinä on sen veden tiheys, jossa alus kelluu. Samoin liikennealueet määräävät suurinta lastimäärää. Esimerkiksi alimmaksi piirretään aina WNA-viiva, joka tarkoittaa pohjoisen Atlantin talviolosuhteita.

Kirjaimilla on seuraavat merkitykset:

Koodi suomeksi englanniksi
TF Trooppinen makea vesi (tropical fresh water)
F Makea vesi (fresh water)
T Trooppinen suolainen vesi  (tropical seawater)
S Suolainen vesi kesällä (summer temperate seawater)
W Suolainen vesi talvella (winter temperate seawater)
WNA Pohjoinen Atlantti talvella (winter North Atlantic)

Lastimerkin kehittäjä oli Samuel Plimsoll, jonka mukaan merkkiä kutsutaan Plimsollin merkiksi.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b NMM learning team: Ships, seafarers & life at sea: Load lines 20.12.2004. National Maritime Museum. Viitattu 13.12.2013. (englanniksi)