Salotuoksuvahakas

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Salotuoksuvahakas
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Sienet Fungi
Kaari: Kantasienet Basidiomycota
Alakaari: Avokantaiset Agaricomycotina
Luokka: Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes
Alaluokka: Agaricomycetidae
Lahko: Agaricales
Heimo: Hygrophoraceae
Suku: Metsävahakkaat Hygrophorus
Laji: agathosmus
Kaksiosainen nimi

Hygrophorus agathosmus
(Fr.) Fr

Katso myös

  Salotuoksuvahakas Commonsissa

Salotuoksuvahakas (Hygrophorus agathosmus) on metsävahakkaiden sukuun kuuluva laji. Se on syötäväksi kelpaava sieni. Sillä on karvasmantelimainen tuoksu.[1]

Taksonomia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Salotuoksuvahakas on osa lajikompleksia, jota aiemmin pidettiin yhtenä lajina nimeltä tuoksuvahakas (Hygrophorus agathosmus). Vuosina 2018 ja 2021 julkaistuissa tutkimuksissa kuvattiin kuitenkin neljä uutta lajia, joita aiemmin pidettiin tuoksuvahakkaina.[2] Näistä Suomessa esiintyy kolme: näretuoksuvahakas (Hygrophorus agathosmoides), lounatuoksuvahakas (Hygrophorus pinophilus) ja männyntuoksuvahakas (Hygrophorus suaveolens). Tieteellinen nimi Hygrophorus agathosmus viittaa nykyään aiempaa suppeampaan taksoniin, jolle on annettu suomenkielinen nimi salotuoksuvahakas.[3]

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Salotuoksuvahakas on muihin vahakkaisiin nähden pienehkö. Lakin väri on harmaa tai valkoinen, sen pinta voi olla tahmea ja sen keskellä on säikeitä. Jalka on joko lakin värinen tai vaaleampi. Se muistuttaa jyväsvahakasta.[1]

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Salotuoksuvahakas on tiettävästi vain eurooppalainen laji. Sitä tunnetaan Pohjois-Euroopasta, Venäjältä, Ranskasta ja Sveitsistä.[2] Muita tuoksuvahakkaita esiintyy myös Pohjois-Amerikassa ja Aasiassa.[2][4] Salotuoksuvahakkaan isäntäpuu on kuusi ja sitä tavataan vanhoissa, rehevissä kuusimetsissä.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Jarkko Korhonen, Pirjo Penkkimäki: ”Tuoksuvahakas”, Suomalainen sienikirja, s. 87. Helsinki: Readme.fi, 2012. ISBN 978-952-220-515-5.
  2. a b c d Bellanger, J.-M. et al.: Hygrophorus sect. Olivaceoumbrini: new boundaries, extended biogeography and unexpected diversity unravelled by transatlantic studies. Persoonia - Molecular Phylogeny and Evolution of Fungi, 30.6.2021, 46. vsk, nro 1, s. 272–312. Naturalis Biodiversity Center. doi:10.3767/persoonia.2021.46.10. ISSN 1878-9080. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 23.11.2022. (englanniksi)
  3. Tuoksuvahakasryhmä (tuoksuvahakas) – Hygrophorus agathosmus coll. Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 23.11.2022.
  4. Huang, Hong-Yan et al.: Revising the species diversity of Hygrophorus section Olivaceoumbrini s.l. (Hygrophoraceae, Agaricales) in China. Mycological Progress, 25.4.2022, 21. vsk, nro 5, s. 51. doi:10.1007/s11557-022-01789-x. ISSN 1861-8952. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 13.11.2022. (englanniksi)