Sallatunturi (Venäjä)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee tunturialuetta Kantalahden piirissä Murmanskin alueella Venäjällä. Sallatuntureista Sallassa Lapissa Suomessa on eri artikkeli.
Vanha Sallatunturi ja Rohmoiva Suomen puolelta nykyisiltä Sallatuntureilta kuvattuna

Sallatunturi (ven. Саллатунтури)[1] on tunturialue Kantalahden piirissä Murmanskin alueen lounaisosassa Venäjällä. Tunturialue sijaitsee Suomen rajan tuntumassa Sallajoen länsipuolella.[1] Sallatunturi on kaksilakinen,[2][3] joista korkeampi pohjoinen huippu on 636 metriä meren pinnan yläpuolella.[1] Sallatunturi muodostaa länsipuolellaan sijaitsevien Rohmoivan ja Sotitunturin kanssa Sallatunturit[4][5][6] (vanhempi muoto Sallantunturit).[2][3]

Sallatunturi sisältyi Moskovan rauhassa 1940 Suomen Neuvostoliitolle luovuttamiin alueisiin. Sallan silloinen kirkonkylä sijaitsi tunturialueen pohjoispuolella.[7] Hiihtomatkailu Sallatunturilla alkoi 1930-luvulla, jolloin matkailijoita houkuteltiin tunturi- ja retkihiihdolla sekä terveysmatkailulla. Kun Suomen Hiihtoliitto havaitsi Sallatunturin sopivaksi tunturihiihto- ja kilpailupaikaksi, siellä pidettiin olympiahiihtäjien leiri talvella 1935 ja Suomen ensimmäiset syöksylasku- ja pujottelumestaruuskisat vuonna 1937. Toiminnassa oli mukana paikallinen urheiluseura Sallan Karhut. Matkailijayhdistyksen Sallan paikallisosasto ja Rajaseutuyhdistys rakensivat rinteiden tuntumaan kaksi hiihtomajaa, Ylämajan vuonna 1936 ja Alamajan vuonna 1937. Lisäksi kirkonkylällä oli matkustajakoteja, ja majoitusta oli tarjolla myös kylän taloissa. Kirkonkylään suunniteltiin 1930-luvun lopulla myös hotellin rakentamista, mutta hanke kariutui talvisodan syttymiseen. Jatkosodan aikana Sallasta kaavailtiin vielä tärkeää talvimatkailukeskusta, mutta haaveet kariutuivat lopullisesti sotien jälkeisiin alueluovutuksiin.[8][9]

  1. a b c Venäläinen kartta vanhan Sallan alueesta Lapajärven kylän kotisivu. Viitattu 1.5.2012.
  2. a b Iso tietosanakirja 11, s. 822. Helsinki: Otava, 1936.
  3. a b Otavan iso tietosanakirja 7, s. 979. Helsinki: Otava, 1964.
  4. Nykysuomen tietosanakirja 2, maat ja paikat, s. 802. Helsinki: WSOY, 1992. ISBN 951-0-18037-8.
  5. Facta 2001 14, s. 331. Porvoo: WSOY, 1985. ISBN 951-0-10235-0.
  6. WSOY iso tietosanakirja, s. 242. Helsinki: WSOY, 1996. ISBN 951-0-20161-8.
  7. Pieni tietosanakirja III, s. 1493. Helsinki: Otava, 1927. Project Runeberg (viitattu 9.6.2009).
  8. Hautajärvi, Harri: Autiotuvista lomakaupunkeihin. Lapin matkailun arkkitehtuurihistoria, s. 162–163. Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu, Arkkitehtuurin laitos; Aalto ARTS Books, 2014. Väitöskirjan verkkoversio
  9. Heikkilä, Inka & Sax, Saara: Sallan hiihtokeskuksen historia 1930-luvulta vuoteen 2010, s. 43–52. Rovaniemen ammattikorkeakoulun matkailun koulutusohjelman opinnäytetyö, 2011. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 2.5.2012).

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä vuoriin, vuoristoihin tai muihin maankohoumiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.