Salakuuntelu

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Parabolista mikrofonia voidaan käyttää salakuunteluun
Valokuituverkon jakaminen on yksi nykypäivän salakuuntelumenetelmistä.

Salakuuntelu on muiden välisen keskustelun luvatonta kuuntelemista. Salakuuntelu on rikos, josta säädetään Suomen rikoslain 24 luvun 5 pykälässä. Salakuuntelua voi tehdä teknisin apuvälinein tai olemalla kuuloetäisyydellä mutta piilossa keskustelijoilta. Myös sähköisesti käytävän keskustelun luvatonta seuraamista pidetään salakuunteluna. Usein salakuunneltu keskustelu nauhoitetaan myöhempää käyttöä varten.

Sellaisen keskustelun, jossa on itse osallisena, nauhoittaminen on sallittua, vaikka muut osapuolet eivät siitä olisikaan tietoisia. Yritykset nauhoittavat usein puheluita pystyäkseen todistamaan, mitä asiakkaan kanssa on suullisesti sovittu. Puheluiden nauhoittamisesta tulee kuitenkin informoida asiakasta, sillä nauhoitukset muodostavat henkilörekisterin.[1]

Salakatselu on vastaavasti sellaisen tilanteen seuraaminen, jota ei ole tarkoitettu muiden nähtäväksi.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Salakuuntelu laajassa mittakaavassa kehittyi puhelinliikenteen kehityksen myötä. Joissain maissa poikkeustilan aikana puhelinkeskusten hoitajat velvoitettiin kuuntelemaan puheluita. Joissain maissa puolestaan jatkuva salakuuntelu ilman oikeuden erityistä päätöstä poliisin kohdistamien epäilyjen perusteella oli tavanomainen käytäntö. Neuvostoliitossa salakuuntelun pystyi huomaamaan siten, että puhelussa ääni vaimeni, kun kuuntelu kytkettiin päälle.lähde? Nykyaikaisessa digitaalikeskustekniikassa ei kuuntelun päälle kytkentää huomaa.

Ruotsissa on vuodesta 2009 asti ollut voimassa laki, jonka mukaan Ruotsin puolustusvoimien radiolaitos (FRA) voi valvoa Ruotsin rajan ylittävien kaapeleiden tietoliikennettä.[2] Tästä on seurannut Suomen lain vastainen tilanne TeliaSoneran tilaajien osalta, koska myös Suomen sisäiset puhelut hallinnoidaan Ruotsista, jolloin TeliaSoneran matkapuhelimenhaltijoiden puhelimet olisivat joutuneet Ruotsin puolustusvoimien radiolaitoksen salakuuntelun piiriin. Suomen sisäasiainministeriö siirsi matkapuhelimensa TeliaSoneralta Elisalle.lähde? TeliaSonera hallinnoi Ruotsista myös Viron matkapuhelinliittymiään.[3]

Yhdysvallat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The New York Times paljasti vuonna 2006, että Yhdysvaltojen hallitus salakuunteli luvattomasti amerikkalaisia laajasti ainakin 3 vuoden ajan ilman tuomioistuimen lupaa. Useat isot teleyhtiöt osallistuivat viranomaisten kanssa puhelimien, faxien ja sähköpostiyhteyksien vakoiluun. Hallituksen lakimiehen mukaan salakuuntelu kuuluu presidentin sodanaikaisiin valtuuksiin. Perustuslain mukaan vain kongressi voi julistaa sotatilan, mitä se ei ole tehnyt 2000-luvulla. Kongressi kumosi Bushin aloitteet salakuunteluun vuosina 2006 ja 2007.[4]

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa poliisi käyttää salakuunteluun vuodessa työaikaa huomioon ottamatta yli miljoona euroa. Tuomioistuimet myöntävät vuosittain noin 1 700 lupaa.[5]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tietosuojavaltuutettu: Puheluiden nauhoittaminen [1]
  2. Hernadi, Alexandra: I morgon börjar FRA-lagen gälla Viitattu 10.3.2014. (ruotsiksi)
  3. Jukka Harju: Operaattorit vastustavat Ruotsin aikeita tietoliikenteen vakoilusta 8.3.2007. Helsingin Sanomat. [vanhentunut linkki]
  4. Keijo Korhonen, Pax Americana, George W. Bushin pelon perintö, WSOY elokuu 2008, Guantanamo s.139, 142 ja 145, salakuuntelu s. 106 ja 150-1
  5. Yleisradio: Poliisi ja operaattorit kiistelevät telekuuntelun hinnasta 13.6.2007

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Salakuuntelu.