Salakieli

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Salakieli on sovittuihin muuntamismenetelmiin tai merkkeihin (koodiin) perustuva viestintäjärjestelmä, jonka tarkoituksena on salata viesti sivullisilta.[1] Salakieli tarvitsee levitäkseen käyttäjäyhteisön, joka käyttää sitä ja hyötyy sen käytöstä.[2] Salakieli voi olla kirjoitettua tai puhuttua.

Tunnettuja puhuttuja salakieliä ovat riimislangit kuten lontoolainen cockney sekä lasten leikkikielet kuten kontinkieli, ver-kieli ja fikon-kieli.[2] Verlan on ranskalainen yhä käytetty salakieli, joka syntyi kun nuoriso, huumeidenkäyttäjät ja rikolliset halusivat pystyä kommunikoimaan keskenään vanhempien ja poliisin ymmärtämättä. Verlanissa sanojen tavujen järjestys käännetään.[3]

Yhdysvaltain armeija käytti toisessa maailmansodassa radisteja, joiden käyttämä koodikieli perustui navajon kieleen, jota juuri kukaan ei ymmärtänyt intiaaniyhteisön ulkopuolella.[4]

Suomen romanit pyrkivät vielä 1900-luvulla pitämään romanikielen vain romanien ymmärtämänä, eivätkä halunneet ulkopuolisten oppivan sitä. Vanhemmat romanit ajattelivat, että mitä vähemmän ulkopuoliset tietävät ryhmästä, sen tavoista ja kielestä, sitä vähemmän he voivat ryhmää vahingoittaa.[5]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. salakieli Kielitoimiston sanakirja. Viitattu 10.12.2014.
  2. a b Ninni Lehtniemi: Riimislangia suomeksi Kielikello 2/2004. 2004. Viitattu 10.12.2014.
  3. Laura K. Lawless: Verlan About.com. Viitattu 10.12.2014.
  4. Chester Nezin kehittämä navajo-koodi pysyi salaisuutena yli 20 vuotta 6.6.2014. Helsingin Sanomat. Viitattu 10.12.2014.
  5. Tuula Åkerlund: "Salakieli" Romanit.fi. Viitattu 10.12.2014.