Sairilan kartano
Sairilan kartano on kartano Mikkelin Sairilassa noin seitsemän kilometriä kaupungin keskustasta kaakkoon. Sen rakennuksissa toimii nykyään valtion ylläpitämä Sairilan koulukoti.[1]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sairila on entinen kuninkaankartano, jonka perusti Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa vuonna 1556 Visulahden hallintopitäjän voudin virkataloksi. Kartanon alueella on säilynyt 1500-luvulla rakennettu holvattu perunakellari. Sairila oli Visulahden ja sittemmin Suur-Savon voutikunnan hallintokeskuksena ja käräjien pitopaikkana vuoteen 1630.[2][1] Voutihallinnon lakkauttamisen jälkeen Sairila oli parikymmentä vuotta kruunun omistama latokartano. Vuonna 1650 kartano läänitettiin rälssisäterinä ratsumestari Gerhard von Löwelle, mutta se palautui suuren reduktion yhteydessä vuonna 1681 kruunun omaisuudeksi ja muutettiin säteriratsutilaksi. Vuonna 1763 kihlakunnantuomari Karl Wilhelm Mallén osti sen yksityiseksi perintötilaksi, ja se pysyi Mallénin suvulla vuoteen 1868, minkä jälkeen omistaja vaihtui useasti. Vielä 1800-luvun lopulla kartanon maat käsittivät 1899 hehtaaria. Nykyinen puinen päärakennus on valmistunut noin vuonna 1905. Kartanon maat jaettiin vuonna 1929, jolloin jäljelle jäi 212 hehtaaria.[1] Vuonna 1932 kartano myytiin pakkohuutokaupassa Suomen Maatalous-Osake-Pankin omistamalle Mikkelin tila Oy:lle.[1][2]
Talvisodan aikana Sairilan kartanossa toimi sotasairaala.[2] Jatkosodan aikana vuonna 1942 kartano siirtyi Mikkelissä toimineen päämajan käyttöön. Maaliskuussa 1944 siitä tuli marsalkka C. G. E. Mannerheimin ja eräiden muiden korkeiden upseerien asunto.[2][1][3] Mannerheim asui siellä vuoden 1944 loppuun asti, ja hänen jälkeensä puolustusvoimien komentajaksi tullut kenraali Erik Heinrichs aina heinäkuuhun 1945 saakka. Mannerheim tapasi Sairilassa saksalaisen sotamarsalkka Wilhelm Keitelin elokuussa 1944.[2][1]
Huomattava osa Sairilan kartanon maista pakkolunastettiin vuonna 1940 pika-asutuslain nojalla perustettavia uusia maatiloja varten. Sodan jälkeen Suomen valtio pakkolunasti koko kartanon vuonna 1945 ja antoi pääosan viljelysmaista uudistilojen perustamiseen. Noin 12 hehtaarin alue päärakennuksen ympäriltä luovutettiin Sosiaaliministeriölle, joka piti siellä vuosina 1947–1961 naisten alkoholistihuoltolaa. Tyttöjen koulukoti aloitti toimintansa vuonna 1962.[2][1] Nykyään Sairilan koulukoti on sekä tytöille että pojille. Siihen yhdistettiin vuonna 2014 Koivikon koulukoti. Oppilaspaikkoja on sen jälkeen ollut 35.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h Sairilan koulukoti – Kulttuuriympäristö- ja rakennushistoriaselvitys, s. 4–5, 7–8, 10, 22–37 Arkkitehtitoimisto ark-byroo 2015 (Senaatti-kiinteistöt). Viitattu 17.10.2020.
- ↑ a b c d e f Sairilan koulukoti Senaatti-kiinteistöt. Viitattu 17.10.2020.
- ↑ Marsalkka Mannerheimin asuminen Mikkelissä (Arkistoitu – Internet Archive) Mannerheimin jalanjäljillä -verkkonäyttely, Mikkelin kaupunginkirjasto - Etelä-Savon maakuntakirjasto. Viitattu 17.10.2020.