SU-122

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

SU-122 on neuvostoliittolainen rynnäkkötykki. Vaunu perustuu T-34:n runkoon, johon on asennettu 122 mm M-30S -haupitsi. Sitä käytettiin rynnäkkötykkinä tukemaan jalkaväkeä, erityisesti bunkkereiden ja linnoitusten tuhoamiseen ja tykistön epäsuoraan tuleen. Vaunua käytettiin myös tarpeen mukaan panssarintorjuntaan, mihin se ei ollut soveltuva tulinopeuden ja tykin heikon tarkkuuden vuoksi. Moniin muihin neuvostoliittolaisiin vaunuihin verrattuna valmistusmäärä jäi suhteellisen alhaiseksi, 1150 kappaletta.

Kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaunun kehitys alkoi keväällä 1942, kun suunnittelutoimistoja käskettiin tutkimaan 76 mm, 122 mm ja 152 mm tykkien sijoitusta liikkuvalle alustalle Saksan rynnäkkötykkien innoittamana. Fjodor Petrovin kehittämä 122 mm vuosimallin 1938 M-30 katsottiin suurimmaksi sopivaksi keskiraskaan vaunun alustalle.

Tykki asennetiin aluksi sotasaaliksi saatujen saksalaisten Sturmgeschütz III -rynnäkkötykkien runkoihin. Syntynyt vaunu tunnettiin nimellä SG-122. Näitä valmistui 10. Vaunujen huolto oli mahdotonta puuttuvien varaosien vuoksi. Uralmašin pääinsinöörit N. Kurin ja G. Ksjunin olivat kehittäneet 76 mm tykillä varustetun tornittoman version T-34-vaunusta, johon 122 mm tykki sovitettiin. Prototyyppi U-35 valmistui kesällä 1942. Testien ja korjausten jälkeen se hyväksyttiin käyttöön.

Tykin koro korkeintaan 26 astetta tilan puutteen vuoksi ja miehistötila oli heikosti tuuletettu ruutikaasujen poistoa ajatellen. 122 mm M-30S -haupitsi oli kömpelö ja sen käsittely vaati kolme miehistönjäsentä, mukaan lukien komentajan panoksen.

SU-122:n pohjalta kehitettiin SU-85- ja SU-100-vaunut panssarintorjuntaan.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]