SOKO G-4 Super Galeb

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
SOKO G-4 Super Galeb
Kuvan G-4 Super Galeb-kone vuodelta 1991 esiintyy lukuisan asearsenaalin kera.
Kuvan G-4 Super Galeb-kone vuodelta 1991 esiintyy lukuisan asearsenaalin kera.
Tyyppi koulutuslentokone, kevyt rynnäkköhävittäjä ja tukikone
Alkuperämaa Jugoslavia
Valmistaja SOKO, Mostar, Jugoslavia
Ensilento 1978
Esitelty 1983
Status rajoitetusti käytössä
Pääkäyttäjät Jugoslavia, Serbia, Myanmar
Valmistusmäärä n. 85 arvioitu tieto, vaihtelee hieman lähteen mukaan
Valmistusvuodet 1983–1992
Kehitetty mallista G-2 Galeb

SOKO G-4 Super Galeb (suom. Super-Lokki) on eräs Jugoslaviassa valmistettu, yksimoottorinen suihkukäyttöinen sotilaslentokonetyyppi. Sitä valmisti Soko-tehdas, joka sijaitsee Mostarissa. Tyyppiä pidetään eräänä kaikkein kehittyneimmistä Balkanin alueella suunnitelluista.[1] Koneen ensilento oli 1978 ja se saapui tuotantoon 1983. Konetyyppiä on käytetty harjoitushävittäjänä ja maataistelujen lähitukikoneena sekä kevyenä hävittäjäkoneena. Profiililtaan G-4 Super Galeb muistuttaa huomattavan paljon brittiläistä BAe Hawkia.

Tyyppi G-4 Super Galeb suunniteltiin kehittelytyönä edeltäjästään G-2 Galeb-tyypistä. Tuotanto kattoi kaiken kaikkiaan arviolta hieman alle 90 koneyksilöä, kun valmistus päättyi Jugoslavian hajoamiseen vuonna 1991. Eniten koneita jäi Serbian ilmavoimille. Konetta myytiin yhden lentolaivueen verran, siis 12 kappaletta nykyiseen Myanmariin eli tuolloiseen Burmaan.

Yhdellä lisenssivalmisteisella Rolls-Royce Viper suihkumoottorilla varustettu G-4 Super Galeb on edelleen aktiivikäytössä. Konetyyppiä tehokkaampi ja hieman nopeampi on vähän myöhempänä, vastaaviin käyttötarkoituksiin kehitetty kaksimoottorinen IAR-93 Vultur/Soko J-22 Orao (suom. Kotka).

Konetyypin G-4 Super Galeb 30-juhlavuotiskone, joka on kuvattu vuonna 2008.
Kuvan G-4 Super Galeb-kone taka-alalta kuvattuna, vuonna 2012.

Tekniset tiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde:[1]

Yleiset ominaisuudet

  • Miehistö: 2
  • Pituus: &&&&&&&&&&&&&012.025000012,25 m
  • Kärkiväli: &&&&&&&&&&&&&&09.08800009,88 m
  • Korkeus: &&&&&&&&&&&&&&04.03000004,30 m
  • Siipipinta-ala: &&&&&&&&&&&&&019.050000019,50 m²
  • Tyhjäpaino: &&&&&&&&&&&03172.&&&&003 172 kg
  • Suurin lentoonlähtöpaino: &&&&&&&&&&&06300.&&&&006 300 kg
  • Voimalaite: &&&&&&&&&&&&&&01.&&&&001 × Rolls-Royce Viper Mk.632 -suihkuturbiini; &&&&&&&&&&&&&018.014000018,14 kN

Suoritusarvot

  • Suurin nopeus: &&&&&&&&&&&&0910.&&&&00910 km/h @4 000 m
  • Lentomatka: &&&&&&&&&&&01900.&&&&001 900 km , koneen sisäinen polttoaine
  • Lakikorkeus: &&&&&&&&&&012850.&&&&0012 850 m

Aseistus

  • 23 mm konetykki, tyyppiä GSh-23L (jossa 200 ammusta)
  • 4x siipipylonit ulkopuoliselle aseistukselle, max. 2 053 kg (voi sisältää lisäpolttoainesäiliöt, tai ilmasta-ilmaan sekä ilmasta-maahan ohjuksia, pommeja, napalm-pommeja taikka rakettikasetteja)
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Sharpe M., 2002: s. 255
  • Sharpe, Michael: Attack and interceptor jets, Grange Books, Lontoo Englanti, 2002. (s. 255) ISBN 1-84013-335-X.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]