Säyneisen kirkko

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Säyneisen kirkko
Sijainti Kirkkoharjuntie 2 A, 73770 Säyneinen, Kuopio
Koordinaatit 63°12′32″N, 028°28′00″E
Seurakunta Juankosken seurakunta
Rakentamisvuosi 1939
Materiaali kivi
Istumapaikkoja 350
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Säyneisen kirkko on 1939 valmistunut, Sakari Honkavaaran ja Esko Suhosen suunnittelema kirkkorakennus Säyneisen taajamassa Kuopion Juankoskella.[1]

Kirkkorakennus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Säyneisen kirkon sali

Vuonna 1918 oli aloitettu puuhaamaan oikeata kirkkoa. Arkkitehti Ilmari Launikselta tilattiin piirustukset ja vuonna 1921 saatiin ministeriön vahvistus niille. Hanke näyttää kuitenkin unohtuneen monen vuoden ajaksi, kunnes vuonna 1927 pidetyn piispantarkastuksen yhteydessä silloisen Viipurin hiippakunnan piispa Erkki Kaila kehotti seurakuntaa kiirehtimään kirkon rakentamista. Seuraavana vuonna valittiin rakennustoimikunta ja arkkitehti Launikselta hankittiin uusi kustannusarvio. Suunnitelma hylättiin sen kalliin hinnan vuoksi kokonaan. Vuonna 1931 hyväksyttiin käsittelyn pohjaksi arkkitehti Erkki Pitkäsen laatima luonnos, mutta samaan aikaan vaihtui rakennustoimikunnan puheenjohtaja ja Suomessa vallitsi syvä taloudellinen lamakausi keskeyttäen jälleen rakennushankkeen monen vuoden ajaksi.

Vuonna 1936 Mauno Koivunevan tultua va. kirkkoherraksi ryhtyi hän nuoruuden innolla ajamaan kirkon rakennushanketta. Joka kylälle perustettiin työseura rahaston kartuttamiseksi ja henkilökohtaisesti Koivuneva teki työtä asian hyväksi juosten maaottelu-urheilijana kylillä ja sai koko seurakunnan innostumaan ja palavaksi asialle. Koivuneva käytti muun muassa graafista esitystä: Pahvitaululle oli tehty jokaisen kylän kohdalle pylväät, joita jatkettiin sitä mukaa kun varoja kertyi.

Syksyllä 1938 tilattiin insinööri Sakari Honkavaaralta piirustukset, jotka hän laati yhdessä arkkitehti Esko Suhosen kanssa. He tekivät piirustukset ilman korvausta. Suunnitelmissa otettiin huomioon mahdollisimman halvat, mutta kuitenkin tarkoituksenmukaiset rakennusaineet. Tässä he onnistuivat. Piirustukset hyväksyttiin ja näin pääsi kauan unelmoitu rakentaminen vihdoin alkamaan. Urakoitsijana toimi rakennusmestari Vilho Leskinen. Työt aloitettiin toukokuun alussa 1939. Peruskivi muurattiin jo 21. toukokuuta 1939, vaikka kaikki perustuksen kaivutyöt tehtiinkin lapioilla käsityönä. Seinät muurattiin paikalla tehdyistä sementtitiilistä. Perustasta kaivetusta hiekasta osa oli niin hyvää, että siitä voitiin tehdä tiiliä. Varsinaiset rakennustyöt päättyivät saman vuoden syksyllä. Ensimmäinen jumalanpalvelus pidettiin 10. marraskuuta 1939. Kirkossa oli tilaa ennen urkujen asentamista 539 hengelle ml. seurakuntasali, jossa oli silloin tiiviisti ladotut irtopenkit. Piispa Eino Sormunen ihasteli oman hiippakuntansa alueen ensimmäistä seurakuntasalia, joka oli rakennettu kirkon yhteyteen. Urkujen asentamisen jälkeen noin puolet lehterin istuimista jouduttiin poistamaan ja myös seurakuntasalin penkkien korvaaminen tuoleilla vähensi istumapaikkoja. Kirkon kokonaiskustannukset olivat 865 000 markkaa. Työseuratulot kattoivat siitä noin kymmenesosan. Marraskuun lopussa alkanut talvisota siirsi kirkon vihkimisen 19. päivään elokuuta 1940. Kirkon vihki piispa Eino Sormunen ja jumalanpalvelus radioitiin, mikä oli siihen aikaan harvinaista Pohjois-Savossa. Seuraavana päivänä oli oma kirkkojuhla lapsille, jossa piispa oli mukana puhumassa.

Kirkko oli ennen vihkimistä käytössä yhdeksän kuukautta ja se sai olla todistajana ennen käyttöönsä vihkimistä 43 talvisodassa kaatuneen sankarivainajan ruumiinsiunauksessa. Moni heistä oli ollut kirkkoa rakentamassa ja lähtenyt miltei suoraan rakennustöistä isänmaata puolustamaan. Kirkon valmistuttua oli yksi ja suuri pitkäaikainen harras toive toteutunut seurakunnassa. Kirkonkellot ostettiin käytettyinä neljä vuotta ennen kirkon valmistumista Jyväskylän seurakunnalta. Ne olivat väliaikaisessa kellotapulissa kirkkoon tulevan tienristeyksen kohdalla, nykyisen maantien paikalla, kunnes ne siirrettiin uuden kirkon torniin.

Urkujen hankintapäätös tehtiin jo niin aikaisin kuin 4. joulukuuta 1938, siis ennen kirkon rakentamista. Ne jäivät alkaneen sodan ja varojen puutteen vuoksi kuitenkin hankkimatta. Säestys tapahtui urkuharmoonilla. Pitkän odotuksen jälkeen vuonna 1956 saatiin kirkkoon urut. Ne ovat Kangasalan urkutehtaan valmistamat ja niissä on 13 äänikertaa ja lisäksi kolme siirtoäänikertaa. Urut maksoivat noin neljä kertaa enemmän kuin koko kirkko, välissähän oli 17 vuoden inflaatio.

Vuonna 1979 seurakuntatiloja laajennettiin. Seurakuntasiipi jatkui kuudella metrillä, metrin enemmän mitä alkuperäisissä suunnitelmissa oli. Tämä oli varmasti täysin perusteltua ja tilatarpeen vaatima lisäys. Emännille välttämätön keittiö tuli tilavammaksi ja toimivammaksi. Entisestä sakastista tuli seurakuntasisaren vastaanottohuone ja sakasti tuli uuteen paikkaan. Alakertaan tuli takalla ja keittomahdollisuudella varustettu avara tila lapsi- ja nuorisotiloiksi. Lisäksi tarpeelliset aputilat saatiin eteisen yhteyteen. Samalla uusittiin koko rakennuksen lämmitysjärjestelmä. Entinen oli höyryllä toimiva ja sen varjopuolena oli lämpöputkien pauke, joka suorastaan häiritsi tilaisuuksia. Pappila liitettiin samalla kirkon lämmitysjärjestelmään. Samana vuonna kirkon välittömään läheisyyteen rakennettiin maastoon hyvin sopeutuvan kylmäkonein varustettu asianmukainen säilytystila vainajille. Kirkko-osan sisämaalaus suoritettiin vuonna 1981 ja ulkomaalaus vuonna 1985. Vuonna 2000 seurakuntasalin lattia ja seinät kunnostettiin. Seurakuntasaliin saatiin myös tekstiilit.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Säyneisen kirkko. Kirkkoharjuntie 2 A, 73770 Säyneinen kuopionseurakunnat.fi. Viitattu 22.9.2018.