Säteilypakote

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ihmisen toiminnalla on merkittävä positiivinen kokonaisvaikutus maan säteilypakotetaseeseen.
Kasvihuoneilmiö perustuu kasvihuonekaasujen säteilypakotevaikutukseen.

Säteilypakote (myös ilmastopakote tai pakotevaikutus) on ilmastotieteessä käytetty suure, joka kuvaa saapuvan ja poistuvan säteilyn välistä eroa. Positiivinen säteilypakote tarkoittaa ilmastoa lämmittävää vaikutusta, negatiivinen puolestaan viilentävää. Säteilypakote mitataan tehona pinta-alaan nähden, ja sen yksikkö on W/. Hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC arvioi Maan säteilypakotteen säännöllisesti.

Auringolla on maata lämmittävä positiivinen pakotevaikutus. Maan ilmakehä ja pinta absorboivat eli imevät itseensä osan säteilystä ja osa heijastuu takaisin avaruuteen. Absorboidun ja heijastuneen säteilyenergian välinen tasapaino määrittää keskimääräisen lämpötilan maan pinnalla. Muita pakotevaikutuksia ovat muutokset heijastavuudessa, vulkaanisissa päästöissä, maan kiertoradassa (kiertoratapakotteet) ja kasvihuonekaasujen pitoisuuksissa.

Auringon säteilyvoimakkuus maassa on keskimäärin 343 W/m². Tästä 235 W/m² lämmittää maapallon pintaa ja ilmekehää ja loput 108 W/m² heijastuu takaisin avaruuteen.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä tieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.